Hvala i oprosti! Kiitos ja anteeksi!

Ensinnäkin: kiitos juuri sinulle joka joko ensimmäistä kertaa luet tätä blogia tai olet jaksanut olla mukana useamman tekstin ajan! Toiseksi: olen todella nolona ja pahoillani siitä, ettei miusta ole tämän blogin kautta kuulunut mitään sitten ensimmäisen harjoittelukuukauden... Kummitätiäni lainaten: "Oli jotenkin huvittavaa, että ensimmäisen kuukauden aikana blogitekstejä oli ainakin parikymmentä ja sen jälkeen ne loppuivat kuin seinään." :D

Meillä oli kirkolla käytössä ilmainen wifi, mutta jostain syystä armas Acer-koneeni ei halunnut enää yhdistää nettiä harjoittelun kestettyä oman aikansa. Neno, tämä kirkon työntekijä ja monta kertaa ongelmiamme ratkonut herra, tutkiskeli konettani ja pähkäili ties kuinka monet kerrat netin ja miun koneen kanssa. Joskus toimi, joskus keräiltiin harmaita hiuksia entisten sekaan pähkäillessä että mikä ihme on vikana. Tämä vaikutti omaan kirjoittamiseen sen verran, etten saanut päivitettyä blogia enää niin usein kuin ennen ja kun aikaa kului, kirjoittaminen jäi kaiken muun tekemisen alle. MUTTA, tarkoitukseni on päivittää jokaiselta jäljelle jääneeltä viikolta tekemisemme jotta pääsette edes jossain vaiheessa elämäänne kartalle siitä, millaista oli olla Kroatiassa. :)

Harkka on siis jo päättynyt ja me olemme olleet Suomessa suunnilleen pari viikkoa. Ja kone toimii kuten pitääkin huollon ja korjauksen jälkeen! Sen verran voin kertoa, että kun puhuimme harjoittelusta ohjaajamme Elinan kanssa silloin Zagrebissa viettäessämme vapaapäivää, voin täysin kompata (eli olen samaa mieltä) hänen sanojaan siitä, kuinka paluu Suomeen on suurempi shokki ja tuntuu oudommalta kuin meno ulkomaille. Ihmisiä ja Kroatiaa on ikävä ja kaipuu palata takaisin edes vierailulle on iso.

Mutta, jottei mentäisi asioiden edelle, niin jatkan seuraavassa tekstissä siitä mihin jäin. :) Tällä hetkellä voin vain toivottaa siunausta ja kaikkea ihanaa ja upeaa ja mahtavaa uudelle vuodelle 2015! Niin outoa kuin se onkin, jälleen on yksi vuosi mennyt! Saa nähdä mitä tänä vuonna tulee vastaan!

Raamatun kontekstuaalinen tulkinta- & Harjoitteluraportti -tehtäviä varten kävin kirjastossa etsimässä kirjallisuutta... :)

Erään suomalaisen joen kaunista maisemaa vuoden viimeisinä tunteina!

 

 

 

 

 

 

 

 

Zagrebiin tutustumista, kutinalaisuutta ja IKEA-matkailua

Maanantai 29.9.

Tänään piti herätä jo puoli kahdeksalta. Combi (kirkon pakettiauto) sai kyytiinsä miut, Annen, Minnan, Elinan, Thiagon ja Diegon. Matka Zagrebiin meni mukavasti maisemia katsellen, jutellen, vitsaillen ja Tikun & Takun Pelastuspartion tunnusmusiikin kuuntelemista ja ihmettelemistä. Laittakaa youtubeen hakuun ja kuunnelkaa, eikö siinä lauletakin että ”Pelastuspartio, ei koskaan tuu”? Oikeasti siinä kyllä lauletaan että ”ei koskaan kuhnaa”, mutta korvat kuulevat sitä mihin ne ovat tottuneet. :D

Thiago ja Diego jatkoivat matkaa rautatieasemalle ja me tytöt lähdimme Mäkkäriin aamupalalle. Mäkkärissä oli ihan aamupalamenu, jollaista en ole aiemmin nähnyt. Ihan ok se kuitenkin oli. Aamupalalta jatkoimme shoppailemaan Zagrebin keskustassa ja pienen automatkan päässä olevassa Arena-nimisessä ostoskeskuksessa. Elina oli meidän oppaana ja ostosreissun aikana jokaiselle löytyi jotain. Mie löysin mm. sormikkaat, pari paitaa, tuliaisia ja mukavat hienonnäköiset kengät. :) Eräästä kaupasta lähti mukaan ihana neuletakki, josta Minna  sanoi ettei edes tajunnut sen olevan kaupan neuletakki kun näytti niin miuntyyliseltä. Shoppailujen jälkeen menimme syömään ostoskeskuksen toiseen kerrokseen, jossa oli ruokapaikkaa jos jonkinmoiseen makuun. Päätimme Elinan suosituksesta ottaa salaatit, johon sai valita itse kuusi täytettä. Jäätävän iso salaatti, hinta: 32 kunaa (n. 4,5€).  Päivän aikana myös keskustelimme Elinan kanssa monenlaisista asioista, muun muassa harjoittelusta ja kotiinpaluusta sekä millaista on asua ulkomailla. Tuntuu varmasti oudolta palata Suomeen kun on ensin tottunut elämään täällä ja näkemään näitä ihmisiä. Entä miten jälkihoito? Koko tämä vaihtoprosessi on täynnä mietittävää eikä jätä tyhjäksi. Palattuamme ilta meni pyykkiä pestessä ja syödessä sekä vain oleillessa kämpillä.

Se nami-salaatti :p

Zagrebista rautatieasema-aukiolta

Rautatieasema-aukion heppapatsas

Rautatieasema itse

Tunneli aseman alla + paljon liikkeitä

Ratikka (näiden piti ensin tulla Helsinkiin, mutta ne olivat lopulta vääränmallisia ja sitten ne tuotiin Zagrebiin)

Värikkäitä pukukoppeja!

Aamusumua Kutinassa

Anne pirteänä

Minnahan se siinä!

sumuasumuasumua

Zagreb

Siellä on vuori! ^^

Aamupala (minikanahamppari ja mehua, kuvasta puuttuu jogurtti ja mysli)

Tiistai 30.9.

Työryhmän kokous puoli yhdeltätoista ja henkilökohtaiset ohjauskeskustelut tämän jälkeen. Kuulumisia, toiveita sun muita ja tällä kertaa annetuista ajoista saatiin pidettyä paremmin kiinni. Keskustelin Elinan kanssa muun muassa työssäjaksamisesta ja kaikesta jo tapahtuneesta sekä siitä millainen vaikutus tällä kaikella on ollut vaikutusta ammatillisuuteen ja omaan elämään. Keskustelujen jälkeen lähdettiin syömään uuteen, Elinan ehdottamaan paikkaan. Paikan nimeä en muista, mutta tarjolla oli meksikolaista ruokaa ja koska oli kaunis ilma, söimme ulkona. Ruoan jälkeen siirryimme M18-studiolle katselemaan Guton opettamaa Hiphop 2-tanssituntia, johon Minna osallistui. Me Annen kanssa päätimme vain katsella ja tutustua hiphopin maailmaan. Tunnin jälkeen jäimme vielä juttelemaan ihmisten kanssa ja katselemaan muitakin tanssitunteja. Ihmetys ei ota loppuakseen, kyllä nuoret vaan osaa! :) Studiolta siirryimme kauppaan ja matkalla Anne teki kärrynpyöriä ja Minna yritti näyttää miulle erästä heidän tunnilla tekemäänsä tanssiliikettä. Kotona käytiin vähän läpi omia talousasioita. Täällä eläminen huijaa väliaikaista asustelijaa hieman, sillä vaikka täällä on halpaa, niin on se kaikki tuhlattu raha yhdessä ihan mukava summa. Välillä on hyvä pysähtyä tarkastelemaan että mihin sitä rahaa oikein on mennyt. Rahajuttujen jälkeen syötiin jäätelöä, lauleskeltiin ja kuunneltiin Minnan kitaransoittoa.

Tällaisia tuli syötyä

Kahden maan kansalainen -laulun sanat

Keskiviikko 1.10.

Puoli kymmeneltä oli jälleen tuttuun tapaan raamattupiiri, jonka vetämisen Elina siirsi tällä kerralla miulle. Miulla oli raamattupussissa materiaali Pietarin toisen kirjeen ensimmäiseen lukuun joten päätin ottaa sen käyttööni. Olin ehkä hieman kunnianhimoinen kun ajattelin että ehdimme käydä koko luvun läpi annetussa ajassa, mutta totuus oli luuloa hienompaa. Luimme kyllä koko luvun, mutta ehdimme käsitellä vain kaksi ensimmäistä jaetta. :D Syy tähän oli se että raamattupiiriläiset ovat ihanan puheliaita ja tykkäävät keskustella asioista. Elina käänsi suomea ja kroatiaa ja oli ihan mahtavaa kuunnella ja keskustella heidän kanssaan. Sitä ei aina tajua, mutta välillä sitä kaipaa tosi kovasti että voi lukea yhdessä Raamattua ja puhua siitä ja asioista jotka pyörivät mielessä. Ja muutenkin, nämä seurakuntalaiset ovat ihania niin senkin puolesta on niin hienoa viettää heidän kanssaan aikaa. :) Raamiksen loppuun lauloimme Minnan ja Annen kanssa naisten toivoman Kahden maan kansalaisen (Jaakko Löytyn version; ”Edessä reitti tuntematon aukeaa…”). Kahvittelujen jälkeen Anne laski menneen pyhän kolehdin ja mie ja Minna haimme ruokaa koska lähdimme seuraavaksi tämän enkelikiharaisen lapsen ja hänen äitinsä luokse lounaalle ja muuten vain viettämään aikaa. Neno vei meidät parin tunnin kotikäynnille ja haki sen päätyttyä takaisin kotiin. Loppuilta taisi tuttuun tapaan mennä kotosalla dataillen ja rauhoittuen.

Rapsuti rapsuti!

Yön hiippailija

Torstai 2.10.

Tänä aamuna päästiin hetkeksi ihan hommiin kun lastasimme auton vaatteilla, jotka vietiin Nenon kyydittämänä Antunovacin kirkolle humanitääriseksi avuksi. Kirkon ruustinna on vetreä mummo, joka otti meidät iloisena vastaan. Hän antoi meille lähtiessämme jotain perunasta ja sipulista tehtyä jonkinlaisen pasteijan näköistä juttua, jota sitten maistoimme kotona ja se maistui ihan hyvältä. Pienen lounaan jälkeen lähdimme Annen kanssa tutkimaan sporttikauppaa ja sellaista ”kaikkea mahdollista halvalla”-kauppaa. Näiden jälkeen kävimme kaupassa ja hankimme ainekset salaattilounaaseen. Illalla suunnittelimme Minnan ja Annen kanssa perjantain ja lauantain lastenkerhojen ohjelmia. Oma aikansa niihin meni, mutta saimme lopulta mietittyä sopivat aiheet. Alle kouluikäisten kerhoon päätimme tehdä n. 5 minuutin Tuhlaajapoika-kertomuksen neljän laatikon avulla. Paperilla on aluksi piirrettynä neljä neliötä, joihin kertomuksen edetessä piirretään jokaiseen tilanteeseen sopivat lisäykset. Meillä oli hauskaa kyseistä kertomusta harjoitellessa koska kun mie piirsin niin Anne ja Minna esittivät lapsia. Lauantain 7-14 – vuotiaiden kerhoa varten valmistelimme ”Jeesus kävelee vetten päällä”-kertomuksesta kokonaisuuden, josta kerron myöhemmin.

Äiti, jonka luona kävimme, antoi meille kukkia jotta muistaisimme heidät :)

Anne kokkaa!

Perjantai 3.10.

Vaikka matkustimme Kroatiaan saakka, emme siltikään päässeet eroon sellaisesta suuryhtiöstä kuin IKEA. Tarkoituksena oli ostaa kaksi uutta kerrossänkyä kirkolle vieraita varten. Mie, Minna, Anne, Neno ja hänen vaimonsa lähdimme Combilla ajelemaan aamulla johonkin aikaan milloin yleensä on järkevää lähtee ajamaan Kroatiassa IKEAan perjantaiaamuna. Matkalla harjoiteltiin lastenloruja (esim. ”Mustan kissan paksut posket”), harjoiteltiin suomen ja kroatian lausumista sekä kuunneltiin kuinka Neno käski meitä puhumaan keskenämme. Neno ei tainnut muistaa että olemme yhdessä melkeinpä 24/7 ja olemme puhuneet jo aika paljon tämän harjoittelun aikana. Mutta ilmeisesti se ei vielä riittänyt. :D

IKEAssa navigoimme osastojen läpi katsellen kaikenlaisia huonekaluja ja härpäkkeitä. Sängyt löytyivät, samoin patjat ja sänkyihin tarvittava maali. Sängyt olivat puunvärisiä ja Elina toivoi niistä valkoisia. Ennen kuin lähdimme etsimään ostettaviamme varastosta menimme syömään IKEAn ihkaomaan ravintolaan. Erään ystävän ehdotuksesta / toiveesta otin itse lihapullia. Sitten kun en heti ensimmäisellä kerralla tajunnut ottaa juotavaa niin kävin linjastossa uudestaan. Sitten unohdin jälkiruoan, ei muuta kuin takaisin. Kassaneiti katseli kolmannella kerralla huvittuneena kun ilmestyin jälleen rahoineni. Totesin vain että ”Hi, this is the last time I’m coming.” Neiti naureskeli ja mie palasin pöytään. Syömisen jälkeen menimme alakertaan itsepalveluvarastoon ja Anne pääsi kuljetuskärryjen kyytiin joiden kuskina Neno oli. Mitä elämä olisi ilman pientä spontaaniutta ja hassuttelua? Tavarat kärryyn, kassalle ja erään työntekijän avulla autoon. Kauniin auringonlaskun saattamana palasimme kotiin. Emme valitettavasti ehtineet lastenkerhoon koska saavuimme vasta seitsemältä. Lähdimme kauppaan ja sitten söimme. Autoimme myös erästä entistä kirkon työntekijää kaappien autoon kantamisessa ja juttelimme hänen kanssaan hetken samalla silitellen Eva-kissaa. Seuraavaksi piti vielä suunnitella vähän seuraavan päivän lastenkerhoa. Sitten vielä juteltiin Annen kanssa kaikenlaista Minnan mennessä nukkumaan.

Whii!

Siinä se IKEA nyt on

Kutinasta

Lauantai 4.10.

Herätys yhdeksältä ja keittiön pöydän ääressä kymmeneltä kahden pojan, Nenon ja tyttöjen kanssa. Aihe: Jeesus kävelee vetten päällä. Neno käänsi kun me selitimme englanniksi. Ensin esittäydyimme, lauloimme laulun ja luimme raamatunkohdan (Matt. 14:22–34), jonka jälkeen keskustelimme kohdasta. Sitten oli Minnan vetämän ”Lima ja keijut”-leikin vuoro. Yksi on lima joka ryömii lattialla ja yrittää ottaa kiinni ympärillä pomppivia keijuja. Pojat (ja Nenokin ilmeisesti) pitivät leikistä niin paljon että otimme sen toisen kerran. Kerho meni hyvin ja sen jälkeen vain odottelimme kellon lyövän yksi. Minna oli käynyt aiemmin viikolla M18-studiolla laulutunnilla ja laulunopettaja oli ehdottanut yhteistä lounasta, jotta hän voisi samalla jutella Minnan kanssa marraskuussa olevan esityksen laulusta (myöhemmin tosin selvisi ettei kyseistä laulua valitettavasti tulekaan esitykseen). Hän oli sanonut että myös minä ja Anne olimme tervetulleita syömään jos halusimme. Tottakai hyvä ruoka kelpaa! Laulunopettaja tuli hakemaan meitä täsmälleen yhdeltä ja vei meidät kotiinsa. Oli mielenkiintoista nähdä miten kroatialaiset sisustavat kotinsa ja tämän kodin sisustus oli mielestäni oikein kiva. Ruoka oli tosi hyvää (pastaa ja lihakastiketta, jälkiruoksi jännää joululta tuoksuvaa suklaista torttua) ja oli mukava jutella opettajan ja hänen lastensa kanssa. Tämän jälkeen Minna jutteli opettajan kanssa laulusta samalla kun me Annen kanssa istuskelimme olohuoneessa. Ennen lähtöämme juttelimme opettajan ja hänen poikansa kanssa muun muassa Suomen koulujärjestelmästä, elämäjutuista ja sainpahan heidät innostumaan geokätköilystäkin! Saa nähdä että alkavatko he harrastamaan sitä, mutta poika ainakin vaikutti tosi kiinnostuneelta. :)

Kirkolla meitä odotti Elina ja joukko poikia kokoamassa IKEAn kerrossänkyjä Nenon johdolla. Odottelimme aikamme kunnes pääsimme maalamaan. Maalasimme siihen asti kun piti lähteä nuorteniltaan studiolle. Nuortenillassa oli jälleen hyvä puhe, muutamia lauluja housebandin säestyksellä ja hengailua jälkeenpäin. Illan päätteeksi menimme hakemaan ruokaa King’s pubista ja siirryimme kotiin.

Namijälkkäriä, joka maistui hieman joululle :)

Nuortenilta, Thiago opettamassa ja... Hello Kitty taustalla (jekku jekku)

Thiagon tekemää pannaria!

Minna letittää, Anne selittää

Me ja Gabriella :)

Gabriella, me ja Dindon käsi (vaikka viattomana väitti toista)

<3 Tätä lauletaan illoissa monesti

Porukka nauttii Minnan laulusta ja soitosta :)

King's pubin salaatti kotiin tuotuna <3

Sunnuntai 5.10.

Ennen kuin mie ja Anne pääsimme ylös sängystä oli Minna maalannut toisen kesken jääneen sängyn valmiiksi. Aamupäivä meni muuten tiskatessa, imuroidessa, pyykkiä pestessä sekä pensseleiden putsaamisessa. Askareiden jälkeen otimme rauhallisesti ennen viideltä alkavaa jumista. Kaikki oli jälleen kroatiaksi, mutta ymmärsimme sentään Minnan suomeksi laulaman kauniin laulun. Ilta meni mukavan rennosti seuraavana päivänä alkavaa raamattuleiriä varten pakatessa. Annen hokema ”Hei kavelit, me mennään leilille!” oli meidän tämän illan motto ja meno oli sopivan väsynyttä. Joskus tuntuu että olemme kuin riparilla täällä. Mutta ei sitä aina tarvitsekaan olla vakava. :) Leiriä ja uusia seikkailuja odotellessa!

Alttari

Elinan käyttämät havaintovälineet

Tiivistetysti pitkä (eli vko 39, 2. vko Kroatiassa!) ~ osa 2

Nyt rykästään ainakin yksi viikko pakettiin! Tää on tuttua hommaa; jos jokin asia jää tekemättä hetkeksi, kyseisestä tauosta saattaa tulla aivan liian pitkä. Täytyy saada aikataulu taas kiinni niin on helpompi kirjoitella. Anteeksi, te vielä kyllästytte kun mitään ei ala kuulumaan!

Torstai 25.9.

Tämä oli oikein mukava päivä. Tai ihan kuin muut päivät eivät olisi, but you get the idea. Aamulla meillä oli tapaaminen Elinan kanssa kymmeneltä, jonka jälkeen Minna meni lepäilemään ja myö Annen kanssa lähdettiin Elinan kyydillä tapaamaan erästä mummoa ja hänen siskoaan. Perille päästyämme näimme myös mummon sukulaistytön ja tämän kaksi pientä koiraa, jotka olivat kyllä suloisia mutta niistä lähti kovasti ääntä! Siliteltyäni niitä hetken menin muiden perässä sisälle, missä mummo ja hänen siskonsa tarjosivat Elinalle kahvia ja meille keksejä. Suurimmaksi osaksi kuuntelimme kun Elina puhui kroatiaksi siskosten kanssa, mutta toinen heistä osasi myös saksaa ja pääsin vaihtamaan hänen kanssaan muutaman sanan. Mummot olivat oikein mukavia ja lähtiessämme he vielä vilkuttivat meille kun jatkoimme matkaa seuraavaan kohteeseen, eli erään äidin ja hänen yli 1-vuotiaan pienen tyttärensä luokse. Elina jutteli äidin kanssa ja me Annen kanssa leikimme tytön seurassa. Hän on hyvin suloinen pieni tyttö ja otti meidät tosi hyvin vastaan. Hänen äitinsä sanoi ettei hän ole kaikille sellainen, joten oli mukava kuulla ja huomata ettemme me olleet onneksi mitään pelottavia monstereita vaan kelvollisia leikkitovereita. Tyttö tykkäsi miun helmihiusponnarista ja Nomination-rannekellosta (kello johon Nomination-palaset sopivat) ja niitä hän sitten hypistelikin kenkien ja omien lelujensa lisäksi. Annoin hänelle myös puhelimeni ja keksin laittaa videon päälle. Videosta tuli ihan mielenkiintoinen. :D Täytyy kokeilla tuota kikkaa toistekin niin tulee hyvinkin ainutlaatuisia muistoja. Ennen lähtöämme teimme Annen ja tytön kassa vielä pienen lenkin rattailla. Mie työnsin meno- ja Anne tulomatkalla. Otimme tytön kanssa myös muutaman kuvan ja Annen kanssa ollessaan tyttö nosti muutaman kuvan jälkeen jalat ylös ja jäi ihan kuin odottamaan että "No, otas nyt kuva kun minä poseeraan näin!" Hänellä oli oikein hurmaava hymy ja vaaleat enkelikiharat eikä häneen voinut olla ihastumatta. :)

Kotimatkalla kävimme hakemassa ruokaa King's pubista ja menimme kotiin syömään. Kuuden maissa menimme moikkaamaan Kutinan hotellille suomalaisryhmää joka tuli viikonlopuksi kiertelemään Kutinan ympäristöä. Heitä oli noin 30 hengen ryhmä ja he vaikuttivat oikein mukavilta. Heidän kanssaan oli meidänkin tarkoitus kulkea ja ihmetellä. Ryhmä jäi majoittumaan ja me Annen ja Minnan kanssa suuntasimme kauppaan. Siellä oli muun muassa yksi astiallinen vesimeloneita, joista yksikin oli niin iso ettei meinannut syliin mahtua! Kotona vietimme iltaa kaikessa rauhassa ja menimme nukkumaan kukin omia aikojamme.

Hah! Huijasin! Menimme illalla vielä syömään King's pubiin hra P:n kanssa ja kotona päädyimme ylös teelle ja juttelemaan jos jonkinmoisista asioista. Sanon sen verran, että oli mahtavaa keskustella yhdessä ja saimme puhuttua monista syvällisistäkin jutuista. Hintana oli nukkumaanmeno vasta kolmen aikaan kun kaikki olivat mielenkiintoisella mielellä valvomisen ja keskustelujen vuoksi. Mutta se oli sen arvoista. :)

Pe-Su 26.-28.9.

Perjantaiaamuna herääminen oli jostain syystä astetta vaikeampaa, mutta mahdollista. Minnalla oli niin kehno olo että hän jäi jälleen lepäämään kun me Annen kanssa lähdimme Kutinan hotellille, josta lähti bussi täynnä suomalaisia ja yksi Goran (tämä meidän ahkera kroatialainen poika) kohti seikkailuja. Kävimme tutustumassa Kutinan seurakunnan kappeliseurakuntaan Antunovaciin ja sen suloiseen pieneen kirkkoon. Paikan päällä oli aamuhartaus (eikä väsyttänyt ollenkaan) ja muutama laulu, jonka jälkeen oli evästauko; kroatialaisia herkkuja ja juotavia jotta jaksoimme jatkaa matkaa. Seuraavaksi ajelimme Daruvariin ja siellä sijaitsevaan kylpylään, jonne lääkärit saattavat ihan passittaakin potilaita parantelemaan terveyttään. Osa porukasta meni tutustumaan Daruvarin keskustaan, mutta me Annen kanssa käytimme tilaisuutemme hyväksi ja ryntäsimme uimaan. Vesi on niin ihana elementti ja uiminen mahtavaa kun saa mennä oman mielen mukaan. :) Lämmintä vettä, hyvää seuraa ja sopivasti aikaa hetkelliselle rentoutumiselle. Hra P ja Carlakin olivat siellä joten kävimme heitäkin moikkaamassa. Oli mukava nähdä tuttujakin kylpylässä. :)

King's pub - again!

Makeita herkkuja

Suolaisia herkkuja

Itsetehtyjä lahjoja suomalaisille :)

<3

Poistuessamme altailta en aluksi meinannut löytää ulko-ovea vaan avasin vahingossa oven johonkin kokoukseen. Ovi nopeasti kiinni ja oikeasta ulos. Pihalla näimme myös suloisen koiran jota jäimme silittelemään ennen bussille menemistä. Meidän olisi tuona aikana myös tajuta käydä syömässä, muttemme valitettavasti ehtineet vaan ajattelimme käydä hakemassa ruokaa vakiopaikastamme King’s pubista (sanoinhan että tulette kuulemaan siitä paikasta vielä monta kertaa!). Eräs nainen bussissa oli kuitenkin ystävällinen ja tarjosi pizzanpalan, jonka jaoimme Annen kanssa pahimpaan nälkäämme.

Matka seuraavaan kirkkoon kulki sota-alueiden halki. Olemme saaneet kuulla useammankin kerran siitä sodasta, jota käytiin entisen Jugoslavian alueella noin parikymmentä vuotta sitten. Sodan jälkiä on edelleen ympäri Kroatiaa ja meille näytettiin taloja muun muassa Lipikin kaupungissa joissa näkee graniittisirpaleiden ja pommien tekemiä vahinkoja. Näiden näkeminen sai hiljaiseksi ja mietteliääksi, sillä kyseisestä sodasta ei ole kauaa ja sen vaikutukset ihmisten elämässä tänä päivänä ovat edelleen enemmän tai vähemmän suuret. Eräs pariskunta tuli myös kertomaan meille tuosta ajasta ennen kuin jatkoimme matkaa. Kuinka nopeasti tällaiset ajat voivat ihmisiltä unohtua kun aika kuluu? Kuinka nopeasti suomalaisetkin unohtavat, mitä esi-isämme ovat maamme ja meidän puolestamme tehneet? Itsenäisyys ei ole itsestään selvä asia, mutta toisinaan surettaa kuinka helposti sen merkitys saattaa jäädä kaiken muun jalkoihin. Kuinka taivaan Isä varjelikaan maatamme sotien aikana ja kuinka ihmiset kääntyivät hänen puoleensa? Kuinka pieni Suomi voitti mahtavan Venäjän? Järjettömän iso kiitos heille, jotka tekivät tämän mahdolliseksi!

Sotamuisteloiden jälkeen siirryimme seuraavaan kirkkoon, jonka nimeä en valitettavasti kyllä muista… Soma pieni kirkko se kuitenkin oli ja siellä meillä oli hetki musiikin ja puheiden parissa. Tämän jälkeen siirryimme takaisin Kutinan keskustaan hotellille. Paluumatkalla näimme bussin ikkunasta erään kaupan tuossa keskustassa ja oppaamme Seija sanoi taikasanan: villapaitakauppa! Sinne siis seuraavaksi kahden suomalaisen naisen kanssa. J Jokainen löysi jotain, minäkin nappasin mukaan villatakin, (ihanan) kaulahuivin ja pipon. ^^ <3 Nyt on lämmin! Ai että se kaulahuivi oli ihana! Tämän jälkeen King’s pubista ruokaa ja kotiin syömään. Illalla oleilua keittiössä ja teetä ennen nukkumaanmenoa.

Elina kertoo kaikenlaista

Lauantaina saatiin pitkät unet kun ohjelma alkoi kirkolla (parinkymmenen metrin päässä meistä). Seurakunnan naiset olivat tehneet vaikka minkälaisia herkkuja ja niitä riitti niin makeata kuin suolaista! Pöydät olivat koreana kun suomalaiset tulivat ja kyllä he niitä ihastelivatkin. Suomalaisille esiteltiin kirkkoa, sen historiaa ja ihmisiä. Mekin pääsimme ääneen kun Elina oli kysynyt josko voisimme jotain harjoittelusta kertoa. Itselle tämä tuli extemporella koska en ollut siinä hetkessä kun Elina oli Minnalta ja Annelta tätä kysynyt, mutta kyllä lonkalta heitettynäkin juttua olisi riittänyt pitemmäksikin aikaa. 

Studiolla kuulemassa M18:sta

Thiago puhuu

Puoli viideksi menimme M18-studiolle, jossa Thiago (Elinan mies) Elinan tulkkaamana kertoi heidän toiminnastaan ja M18 tanssi kolme upeata koreografiaa kahden nuoren mahtavien ja koskettavien todistusten lisäksi. Tunteita käytiin laidasta laitaan kun kuuntelimme Elinan ja Thiagon tarinaa ja nuorten elämäntarinoita.Tämän jälkeen suomalaiset saivat ostaa M18-tuotteita ja näin omalla osallaan tukea toimintaa. Eräs heistä tuli kysymään meiltä apua koska he eivät ymmärtäneet suomea joten mie päädyin myyntipöydän taakse. Homma oli mukavaa ja itsekin ostin kahdet housut ja kassin sain kiitokseksi avusta.

Nuortenillassa :)

Tässä vaiheessa kello oli jo sen verran että jäimme suoraan nuorteniltaan. Tavallisesti nuortenilta alkaa lauluilla joista osa lauletaan M18:n näyttämän pienen koreografian kanssa ja näiden jälkeen on puheen vuoro. Sitten on aika naposteltavien ja oleilun. Tälläkin kerralla mentiin tällä kaavalla ja oli hyvä ilta. :) Paremman siitä teki ruoka King's pubissa hyvässä seurassa ja kotimatka naurun säestämänä. Iltatee venyi pitemmälle iltaan keskustelujen vuoksi, mutta nukkumaankin pääsimme suhtkoht hyvissä ajoin. Huomaatteko muuten kuinka jostain kumman syystä näiden päivien pituus lyhenee? Tiivistystä! :D Joskus se toimii, joskus ei.

Sunnuntaina lähdimme aamulla suomalaisten kanssa Kutinan seurakunnan kappeliseurakuntaan jumikseen. Eräät seurakuntalaiset lauloivat vieraillemme laulun kroatiaksi ja sitten oli tavallinen jumalanpalvelus puheineen, raamatunkohtineen ja puheineen. Kaikki tosin kroatiaksi, mutta meitä lohdutettiin että myöhemmin päivällä saisimme kuulla saman saarnan suomeksi. Jumiksen jälkeen oli "kirkkokahvit" leivoksineen, suolaisine syötävineen ja juotavineen. Kaikki oli hyvää mitä pääsi maistamaan eikä ruoan loppumisesta ollut huolta, varsinkaan kun reipas tyttö tarjoili jo seuraavaa leivonnaista vaikka edellinen oli vasta puolivälissä. Yritimme päästä vähän kauemmaksikin mahojemme vuoksi mutta se ei lannistanut tyttöä vaan hän tuli perässä. :D Ei hänelle voinut sanoa ei ja sen vuoksi saimme mukaan myös muutamia eväitä. Otimme yhteiskuvankin seurakuntalaisten kanssa ja lähtiessämme he vilkuttelivat meille hyvästiksi.

Kutinassa kävimme kaupassa ja tulimme kotiin tekemään pastasalaattia sekä lepäilemään ennen Kutinan kirkon omaa jumista joka oli tuttuun tapaan viideltä. Anne pääsi lukemaan raamatunkohtia ja Elina käänsi Seija-papin pitämän saarnan suomeksi. Oli hauskaa kun Seija välillä puhui vahingossa suomea vaikka olisi pitänyt kroatiaa puhua. Elina ei tästä onneksi hätkähtänyt vaan käänsi sitten sille kielelle mitä tarvitsi. :D Seija ihanasti sanoi parin kömmähdyksen ja seurakuntalaisten naurahduksen jälkeen että kyllä se on ok kirkossakin nauraa. :) Miusta on ihanaa kun saarnoissa on mukana sellaista ainutlaatuisuutta, joka tuo puhujan lähemmäs kuulijaa. Samaa perhettä tässä kuitenkin ollaan eikä kukaan muutu supersankariksi tai toista ylemmäksi missään vaiheessa. Herra vaan on antanut meille erilaisia lahjoja, joita käyttämällä saamme toisiamme ja häntä palvella. :) M18 oli muuten myös laulamassa muun muassa ehtoollisen aikana. Niin ja siellä oli myös tämä äiti jonka luona olimme aiemmin viikolla käyneet. Hänen tyttönsä oli myös mukana ja hänen kanssaan vietimme myös aikaa jumiksen yhteydessä. Tytön seurassa tuli muun muassa kontattua lattialla ja ihmeteltyä miun ja Minnan käsikoruja.

Jumiksen jälkeen oli vielä kirkkokahvin tapaiset jonka jälkeen suomalaiset tekivät lähtöä. Hyvästelimme puolin ja toisin ja totesimme kuinka meistä kaikista oli mukavaa kun he olivat täällä käymässä. Loppuilta meni kirkossa kuunnellessa Minnan kaunista soittoa ja laulua sekä iloitessa kun Neno sai netin jälleen toimimaan. Huomenna pääsemmekin Zagrebiin Elinan kanssa samalla kun hän vie miehensä ja erään M18:n jäsenen juna-asemalle. Jee, Zagrebiin!! :)

Evaa pitämässä hetken seuraa. Ihanan iloinen kissa. ;)