Zagrebiin tutustumista, kutinalaisuutta ja IKEA-matkailua

Maanantai 29.9.

Tänään piti herätä jo puoli kahdeksalta. Combi (kirkon pakettiauto) sai kyytiinsä miut, Annen, Minnan, Elinan, Thiagon ja Diegon. Matka Zagrebiin meni mukavasti maisemia katsellen, jutellen, vitsaillen ja Tikun & Takun Pelastuspartion tunnusmusiikin kuuntelemista ja ihmettelemistä. Laittakaa youtubeen hakuun ja kuunnelkaa, eikö siinä lauletakin että ”Pelastuspartio, ei koskaan tuu”? Oikeasti siinä kyllä lauletaan että ”ei koskaan kuhnaa”, mutta korvat kuulevat sitä mihin ne ovat tottuneet. :D

Thiago ja Diego jatkoivat matkaa rautatieasemalle ja me tytöt lähdimme Mäkkäriin aamupalalle. Mäkkärissä oli ihan aamupalamenu, jollaista en ole aiemmin nähnyt. Ihan ok se kuitenkin oli. Aamupalalta jatkoimme shoppailemaan Zagrebin keskustassa ja pienen automatkan päässä olevassa Arena-nimisessä ostoskeskuksessa. Elina oli meidän oppaana ja ostosreissun aikana jokaiselle löytyi jotain. Mie löysin mm. sormikkaat, pari paitaa, tuliaisia ja mukavat hienonnäköiset kengät. :) Eräästä kaupasta lähti mukaan ihana neuletakki, josta Minna  sanoi ettei edes tajunnut sen olevan kaupan neuletakki kun näytti niin miuntyyliseltä. Shoppailujen jälkeen menimme syömään ostoskeskuksen toiseen kerrokseen, jossa oli ruokapaikkaa jos jonkinmoiseen makuun. Päätimme Elinan suosituksesta ottaa salaatit, johon sai valita itse kuusi täytettä. Jäätävän iso salaatti, hinta: 32 kunaa (n. 4,5€).  Päivän aikana myös keskustelimme Elinan kanssa monenlaisista asioista, muun muassa harjoittelusta ja kotiinpaluusta sekä millaista on asua ulkomailla. Tuntuu varmasti oudolta palata Suomeen kun on ensin tottunut elämään täällä ja näkemään näitä ihmisiä. Entä miten jälkihoito? Koko tämä vaihtoprosessi on täynnä mietittävää eikä jätä tyhjäksi. Palattuamme ilta meni pyykkiä pestessä ja syödessä sekä vain oleillessa kämpillä.

Se nami-salaatti :p

Zagrebista rautatieasema-aukiolta

Rautatieasema-aukion heppapatsas

Rautatieasema itse

Tunneli aseman alla + paljon liikkeitä

Ratikka (näiden piti ensin tulla Helsinkiin, mutta ne olivat lopulta vääränmallisia ja sitten ne tuotiin Zagrebiin)

Värikkäitä pukukoppeja!

Aamusumua Kutinassa

Anne pirteänä

Minnahan se siinä!

sumuasumuasumua

Zagreb

Siellä on vuori! ^^

Aamupala (minikanahamppari ja mehua, kuvasta puuttuu jogurtti ja mysli)

Tiistai 30.9.

Työryhmän kokous puoli yhdeltätoista ja henkilökohtaiset ohjauskeskustelut tämän jälkeen. Kuulumisia, toiveita sun muita ja tällä kertaa annetuista ajoista saatiin pidettyä paremmin kiinni. Keskustelin Elinan kanssa muun muassa työssäjaksamisesta ja kaikesta jo tapahtuneesta sekä siitä millainen vaikutus tällä kaikella on ollut vaikutusta ammatillisuuteen ja omaan elämään. Keskustelujen jälkeen lähdettiin syömään uuteen, Elinan ehdottamaan paikkaan. Paikan nimeä en muista, mutta tarjolla oli meksikolaista ruokaa ja koska oli kaunis ilma, söimme ulkona. Ruoan jälkeen siirryimme M18-studiolle katselemaan Guton opettamaa Hiphop 2-tanssituntia, johon Minna osallistui. Me Annen kanssa päätimme vain katsella ja tutustua hiphopin maailmaan. Tunnin jälkeen jäimme vielä juttelemaan ihmisten kanssa ja katselemaan muitakin tanssitunteja. Ihmetys ei ota loppuakseen, kyllä nuoret vaan osaa! :) Studiolta siirryimme kauppaan ja matkalla Anne teki kärrynpyöriä ja Minna yritti näyttää miulle erästä heidän tunnilla tekemäänsä tanssiliikettä. Kotona käytiin vähän läpi omia talousasioita. Täällä eläminen huijaa väliaikaista asustelijaa hieman, sillä vaikka täällä on halpaa, niin on se kaikki tuhlattu raha yhdessä ihan mukava summa. Välillä on hyvä pysähtyä tarkastelemaan että mihin sitä rahaa oikein on mennyt. Rahajuttujen jälkeen syötiin jäätelöä, lauleskeltiin ja kuunneltiin Minnan kitaransoittoa.

Tällaisia tuli syötyä

Kahden maan kansalainen -laulun sanat

Keskiviikko 1.10.

Puoli kymmeneltä oli jälleen tuttuun tapaan raamattupiiri, jonka vetämisen Elina siirsi tällä kerralla miulle. Miulla oli raamattupussissa materiaali Pietarin toisen kirjeen ensimmäiseen lukuun joten päätin ottaa sen käyttööni. Olin ehkä hieman kunnianhimoinen kun ajattelin että ehdimme käydä koko luvun läpi annetussa ajassa, mutta totuus oli luuloa hienompaa. Luimme kyllä koko luvun, mutta ehdimme käsitellä vain kaksi ensimmäistä jaetta. :D Syy tähän oli se että raamattupiiriläiset ovat ihanan puheliaita ja tykkäävät keskustella asioista. Elina käänsi suomea ja kroatiaa ja oli ihan mahtavaa kuunnella ja keskustella heidän kanssaan. Sitä ei aina tajua, mutta välillä sitä kaipaa tosi kovasti että voi lukea yhdessä Raamattua ja puhua siitä ja asioista jotka pyörivät mielessä. Ja muutenkin, nämä seurakuntalaiset ovat ihania niin senkin puolesta on niin hienoa viettää heidän kanssaan aikaa. :) Raamiksen loppuun lauloimme Minnan ja Annen kanssa naisten toivoman Kahden maan kansalaisen (Jaakko Löytyn version; ”Edessä reitti tuntematon aukeaa…”). Kahvittelujen jälkeen Anne laski menneen pyhän kolehdin ja mie ja Minna haimme ruokaa koska lähdimme seuraavaksi tämän enkelikiharaisen lapsen ja hänen äitinsä luokse lounaalle ja muuten vain viettämään aikaa. Neno vei meidät parin tunnin kotikäynnille ja haki sen päätyttyä takaisin kotiin. Loppuilta taisi tuttuun tapaan mennä kotosalla dataillen ja rauhoittuen.

Rapsuti rapsuti!

Yön hiippailija

Torstai 2.10.

Tänä aamuna päästiin hetkeksi ihan hommiin kun lastasimme auton vaatteilla, jotka vietiin Nenon kyydittämänä Antunovacin kirkolle humanitääriseksi avuksi. Kirkon ruustinna on vetreä mummo, joka otti meidät iloisena vastaan. Hän antoi meille lähtiessämme jotain perunasta ja sipulista tehtyä jonkinlaisen pasteijan näköistä juttua, jota sitten maistoimme kotona ja se maistui ihan hyvältä. Pienen lounaan jälkeen lähdimme Annen kanssa tutkimaan sporttikauppaa ja sellaista ”kaikkea mahdollista halvalla”-kauppaa. Näiden jälkeen kävimme kaupassa ja hankimme ainekset salaattilounaaseen. Illalla suunnittelimme Minnan ja Annen kanssa perjantain ja lauantain lastenkerhojen ohjelmia. Oma aikansa niihin meni, mutta saimme lopulta mietittyä sopivat aiheet. Alle kouluikäisten kerhoon päätimme tehdä n. 5 minuutin Tuhlaajapoika-kertomuksen neljän laatikon avulla. Paperilla on aluksi piirrettynä neljä neliötä, joihin kertomuksen edetessä piirretään jokaiseen tilanteeseen sopivat lisäykset. Meillä oli hauskaa kyseistä kertomusta harjoitellessa koska kun mie piirsin niin Anne ja Minna esittivät lapsia. Lauantain 7-14 – vuotiaiden kerhoa varten valmistelimme ”Jeesus kävelee vetten päällä”-kertomuksesta kokonaisuuden, josta kerron myöhemmin.

Äiti, jonka luona kävimme, antoi meille kukkia jotta muistaisimme heidät :)

Anne kokkaa!

Perjantai 3.10.

Vaikka matkustimme Kroatiaan saakka, emme siltikään päässeet eroon sellaisesta suuryhtiöstä kuin IKEA. Tarkoituksena oli ostaa kaksi uutta kerrossänkyä kirkolle vieraita varten. Mie, Minna, Anne, Neno ja hänen vaimonsa lähdimme Combilla ajelemaan aamulla johonkin aikaan milloin yleensä on järkevää lähtee ajamaan Kroatiassa IKEAan perjantaiaamuna. Matkalla harjoiteltiin lastenloruja (esim. ”Mustan kissan paksut posket”), harjoiteltiin suomen ja kroatian lausumista sekä kuunneltiin kuinka Neno käski meitä puhumaan keskenämme. Neno ei tainnut muistaa että olemme yhdessä melkeinpä 24/7 ja olemme puhuneet jo aika paljon tämän harjoittelun aikana. Mutta ilmeisesti se ei vielä riittänyt. :D

IKEAssa navigoimme osastojen läpi katsellen kaikenlaisia huonekaluja ja härpäkkeitä. Sängyt löytyivät, samoin patjat ja sänkyihin tarvittava maali. Sängyt olivat puunvärisiä ja Elina toivoi niistä valkoisia. Ennen kuin lähdimme etsimään ostettaviamme varastosta menimme syömään IKEAn ihkaomaan ravintolaan. Erään ystävän ehdotuksesta / toiveesta otin itse lihapullia. Sitten kun en heti ensimmäisellä kerralla tajunnut ottaa juotavaa niin kävin linjastossa uudestaan. Sitten unohdin jälkiruoan, ei muuta kuin takaisin. Kassaneiti katseli kolmannella kerralla huvittuneena kun ilmestyin jälleen rahoineni. Totesin vain että ”Hi, this is the last time I’m coming.” Neiti naureskeli ja mie palasin pöytään. Syömisen jälkeen menimme alakertaan itsepalveluvarastoon ja Anne pääsi kuljetuskärryjen kyytiin joiden kuskina Neno oli. Mitä elämä olisi ilman pientä spontaaniutta ja hassuttelua? Tavarat kärryyn, kassalle ja erään työntekijän avulla autoon. Kauniin auringonlaskun saattamana palasimme kotiin. Emme valitettavasti ehtineet lastenkerhoon koska saavuimme vasta seitsemältä. Lähdimme kauppaan ja sitten söimme. Autoimme myös erästä entistä kirkon työntekijää kaappien autoon kantamisessa ja juttelimme hänen kanssaan hetken samalla silitellen Eva-kissaa. Seuraavaksi piti vielä suunnitella vähän seuraavan päivän lastenkerhoa. Sitten vielä juteltiin Annen kanssa kaikenlaista Minnan mennessä nukkumaan.

Whii!

Siinä se IKEA nyt on

Kutinasta

Lauantai 4.10.

Herätys yhdeksältä ja keittiön pöydän ääressä kymmeneltä kahden pojan, Nenon ja tyttöjen kanssa. Aihe: Jeesus kävelee vetten päällä. Neno käänsi kun me selitimme englanniksi. Ensin esittäydyimme, lauloimme laulun ja luimme raamatunkohdan (Matt. 14:22–34), jonka jälkeen keskustelimme kohdasta. Sitten oli Minnan vetämän ”Lima ja keijut”-leikin vuoro. Yksi on lima joka ryömii lattialla ja yrittää ottaa kiinni ympärillä pomppivia keijuja. Pojat (ja Nenokin ilmeisesti) pitivät leikistä niin paljon että otimme sen toisen kerran. Kerho meni hyvin ja sen jälkeen vain odottelimme kellon lyövän yksi. Minna oli käynyt aiemmin viikolla M18-studiolla laulutunnilla ja laulunopettaja oli ehdottanut yhteistä lounasta, jotta hän voisi samalla jutella Minnan kanssa marraskuussa olevan esityksen laulusta (myöhemmin tosin selvisi ettei kyseistä laulua valitettavasti tulekaan esitykseen). Hän oli sanonut että myös minä ja Anne olimme tervetulleita syömään jos halusimme. Tottakai hyvä ruoka kelpaa! Laulunopettaja tuli hakemaan meitä täsmälleen yhdeltä ja vei meidät kotiinsa. Oli mielenkiintoista nähdä miten kroatialaiset sisustavat kotinsa ja tämän kodin sisustus oli mielestäni oikein kiva. Ruoka oli tosi hyvää (pastaa ja lihakastiketta, jälkiruoksi jännää joululta tuoksuvaa suklaista torttua) ja oli mukava jutella opettajan ja hänen lastensa kanssa. Tämän jälkeen Minna jutteli opettajan kanssa laulusta samalla kun me Annen kanssa istuskelimme olohuoneessa. Ennen lähtöämme juttelimme opettajan ja hänen poikansa kanssa muun muassa Suomen koulujärjestelmästä, elämäjutuista ja sainpahan heidät innostumaan geokätköilystäkin! Saa nähdä että alkavatko he harrastamaan sitä, mutta poika ainakin vaikutti tosi kiinnostuneelta. :)

Kirkolla meitä odotti Elina ja joukko poikia kokoamassa IKEAn kerrossänkyjä Nenon johdolla. Odottelimme aikamme kunnes pääsimme maalamaan. Maalasimme siihen asti kun piti lähteä nuorteniltaan studiolle. Nuortenillassa oli jälleen hyvä puhe, muutamia lauluja housebandin säestyksellä ja hengailua jälkeenpäin. Illan päätteeksi menimme hakemaan ruokaa King’s pubista ja siirryimme kotiin.

Namijälkkäriä, joka maistui hieman joululle :)

Nuortenilta, Thiago opettamassa ja... Hello Kitty taustalla (jekku jekku)

Thiagon tekemää pannaria!

Minna letittää, Anne selittää

Me ja Gabriella :)

Gabriella, me ja Dindon käsi (vaikka viattomana väitti toista)

<3 Tätä lauletaan illoissa monesti

Porukka nauttii Minnan laulusta ja soitosta :)

King's pubin salaatti kotiin tuotuna <3

Sunnuntai 5.10.

Ennen kuin mie ja Anne pääsimme ylös sängystä oli Minna maalannut toisen kesken jääneen sängyn valmiiksi. Aamupäivä meni muuten tiskatessa, imuroidessa, pyykkiä pestessä sekä pensseleiden putsaamisessa. Askareiden jälkeen otimme rauhallisesti ennen viideltä alkavaa jumista. Kaikki oli jälleen kroatiaksi, mutta ymmärsimme sentään Minnan suomeksi laulaman kauniin laulun. Ilta meni mukavan rennosti seuraavana päivänä alkavaa raamattuleiriä varten pakatessa. Annen hokema ”Hei kavelit, me mennään leilille!” oli meidän tämän illan motto ja meno oli sopivan väsynyttä. Joskus tuntuu että olemme kuin riparilla täällä. Mutta ei sitä aina tarvitsekaan olla vakava. :) Leiriä ja uusia seikkailuja odotellessa!

Alttari

Elinan käyttämät havaintovälineet