Elämä ilman teknologiaa olisi..?

Tervehdys!

Tämä on tällainen pikapostaus, jossa haluan jakaa kanssanne ilon siitä, että meillä on teknologia käytössämme. Sitten on taas niitä hetkiä, kun sitä ei ole. Tai on, mutta se ei toimi.

Koneen tarina

Viime viikolla olin sulkemassa kannettavaani tavalliseen tapaan kuten aina ennenkin. Koneen kuulokeliitäntä hajosi viime vuonna vielä DIAKissa ollessani ja tänä kesänä huomasin koneen sammuvan välillä itsestään, kun se on latauksessa. Se on myös yllättävän monta kertaa päivitellyt itseään, aika kauankin kerrallaan. Näistä huolimatta ajattelin selvitä Kroatia-ajan kyseisen laitteen kanssa, onhan se ollut mulla vasta vähän yli kaksi vuotta. Nyt en tosin ole varma että onko kone päättänyt toisin. Kuten sanoin, olin sulkemassa konetta aivan kuten ennenkin. Sillä kuitenkin kesti yllättävän kauan, eikä se päässyt tumman näytön yli jossa näkyi vain hiiri. Odotettuani tarpeeksi kauan laitoin vain kannen kiinni ja kone sammui. Seuraavana päivänä kuitenkin huomasin, että kun yritin avata sitä, ei se suostunut menemään eteenpäin salasanan annon ja tämän jälkeisen tumman näytön jälkeen. Se myös sammui, koska mun oli pakko ladata sitä. Haha, jes. Viestiä Nenolle, joka kamppaili saman koneen kanssa kaksi vuotta sitten netin takia. He ovat siis vanhoja tuttuja. Saa nähdä minä päivänä ehdimme katsoa yhdessä että mikä tätä datamonsteria vaivaa.

Kännyköiden tarinat

Istuessani keittiössä Taijan kanssa, pidin puhelintani latauksessa pöydällä. Se tippui vahingossa lattialle, mutta ei hätää, kaikki oli kunnossa. Jatkoin hommia, kun se tippui uudestaan. Tällä kertaa viimeisen kerran. Vasempaan alakulmaan tuli tumman puoliympyrän näköinen häiriö, joka illan mittaan levisi niin, että lopulta näkyi vain osa näytön yläreunasta. Tumman alueen levitessä yritin nopeasti siirtää tärkeimmät, vielä turvaan siirtämättömät kuvat ja keskustelut pilvipalveluun ja sähköpostiin. Pystyin näppäilemään sähköpostinikin osittain tummalla näytöllä, kunhan vain muistin missä kohtaa kukin kirjain on. Aamulla puhelimen näyttö oli täysin musta. Mutta mulla on onneksi varapuhelin mukana, ei siis hätää. Eikö niin?

No, eipä tietenkään. Varapuhelin ei lyhyesti sanottuna tunnistanut enää SIM-korttia. Haha, jes. Ei omaa konetta, ei omaa puhelinta. Nyt menee hyvin. :D

Asioiden valoisat puolet

- mulla on ihana ystävä Taija, joka lainasi omaa (pikkuveljensä vanhaa) varapuhelintaan kunnes saan ostettua uuden

- saan lainata Taijan ja Elinan toimiston konetta kun on tarvis

- yllättävästi nää asiat ei harmita niin paljoa kuin kuvittelisi

- ihmisten ajasta menee nykyään niin paljon laitteiden kanssa, että on ihan hyvä kun ei ole sellaiset niin helposti käytettävissä koko ajan

- Herra pitää huolen <3

Viikko täynnä tekemistä

Viikko 41 pähkinänkuoressa

Viikko kului nopeasti monenlaisen tekemisen kanssa. Suurin osa hommista liittyi lauantaina saapuvaan Toholammin seurakunnan nuorten ryhmään, jotka saapuivat auttamaan muun muassa kirkkosalin ja toisen salin maalaamisessa. Heidän tuloaan varten laitettiin sängyt kuntoon, siivota paikat vierailua varten ja ostaa tarvikkeita talkoohommia varten. Jälkimmäinen osa tehtiin Nenon kanssa. Myös Taijan vanhemmat tulivat viikoksi lomailemaan, mikä oli mukavaa vaihtelua. Suomalaisia siis riitti reilun viikon verran.

Perusviikkotoiminta

Tiistaina oli tuttuun tapaan viikkokous Elinan, Taijan ja Dindon (M18-ryhmän jäsen, joka auttaa kirkolla) kanssa. Keskiviikkona oli aikuisten raamis, mutta tällä kertaa emme osallistuneet siihen koska veimme erään ystävämme käymään lääkärissä Zagrebissa. Ehdin kuitenkin illaksi mediatunnille, jonka aikana pääsimme jälleen harjoittelemaan kuvaamista tanssitreeneissä. Pakettiauton ajaminen Zagrebin keskustassa oli mielenkiintoista, mutta kaikki meni hyvin. Ajokokemus sen kuin vain kasvaa! Samalla reissulla kävimme ostoksilla Arena-kauppakeskuksessa, mistä lopulta saimme Taijan kanssa talvitakit.

Sairaala jossa kävimme. Oli mielenkiintoista nähdä vilaus tästä osasta kulttuuria.

Zagrebin katuja

Bubble teetä Arena-kauppakeskuksessa :)

Eräässä vaatekaupassa oli Angry birds -peli!

Torstaina pidimme nuortenillan teemalla "Sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä toteutan (Room. 7:19)." Keskustelimme muun muassa tilanteista, joissa olisimme voineet auttaa tai tehdä hyvää, mutta emme ole tehneet niin. Mainituista esimerkkitilanteista pyysimme valitsemaan yhden, josta sai tehdä joko näytelmän, räpin, runon tai jonkin muun, jonka avulla esittää kyseinen tilanne. Neno innostui räpin tekemisestä ja me muut (minä, Taija ja kaksi nuorta) teimme pienen esityksen nuorista, joista toinen ei auttanut äitiä tiskien kanssa ja toinen auttoi. Meillä oli hauskaa niin tekiessä kuin tuotoksiamme esitellessä. :) Ilta venyi vähän, mutta mielenkiintoisessa keskustelussa ei katsota kelloa.

Perjantaina saimme käydä Elinan kanssa kotikäynnillä erään naisen luona hoitokodissa ja illalla portugalin tunnin tuli meille pitämään Diegon sijasta Camila. Opiskelimme ruumiinosia muun muassa "pää, olkapää, peppu" -laulua muistuttavan portugalilaisen laulun avulla. Illalla saimme jutella poikaystäväni kanssa kuulumisia, mikä oli tottakai mukavaa. :)

Bob Zoom - Cabeça, ombro, joelho e pé

Kaunis sää?

Kirkkosalin rikkinäiset lamput saivat lähteä

Nuortenillan suunnittelua ulkona lämpimässä jäätelön kanssa :)

Shoppailun tulos

Tarkistettiin mitä välineitä tarvitsi hankkia maalausta varten

Lauantain lastenkerhon pitivät tällä kertaa Elina ja Camila, samaan aikaan kun minä ja Taija vielä teimme viimeisiä valmisteluita Toholammin porukkaa varten. Minun piti lähteä toisella autolla hakemaan heitä lentokentältä Elinan kanssa, minkä aikana Taija valmisti meille lounaan. Illalla oli jälleen nuortenilta, jonne myös suomalaiset nuoret pääsivät osallistumaan.

Sunnuntaina Taijan vanhemmat saapuivat Kutinaan. Toholampilaisten valmistaman lounaan jälkeen lähdimme kävellen näyttämään Kutinaa. Matkalla vaihdoimme muutaman sanan erään mukavan vanhemman herrasmiehen kanssa. Jonkin ajan kuluttua minä palasin kirkolle, koska minun piti jälleen lähteä hakemaan mummoja kirkkoon. Taija jatkoi vielä kiertelyä jonkin verran vanhempiensa kanssa. Illan päätteeksi meidän oli pakko tutustuttaa heidät King's pubiin. Seuraavana päivänä meitä odotti matka rannikolle Crikvenicaan raamattuleirille, siksi menimme suht ajoissa nukkumaan.

Tässä suunnassa on keskusta.

Kotikatumme ja -kirkko tuolla oikealla :)

Suomalainen teologiopiskelija pääsi saarnavuoroon, tulkki vieressään

Vapaapäivä pääkaupungissa

Päätimme Taijan kanssa lähteä 10.10. vapaapäivän kunniaksi kiertelemään Kroatian pääkaupunkia, Zagrebia. Missionamme oli löytää talvitakit viilenevän sään kukistamiseksi. Parin sadan metrin päässä kirkosta olevalla bussiasemalla kaksi tyttöä toisti mukavalle lipunmyyjälle saman lauseen: "Jedan karta u Zagrebu, hvala." En ole ihan varma, oliko "Zagrebiin" oikeassa muodossa, mutta saimme liput ja siirryimme ulos odottamaan bussia. Kyseinen kulkuneuvo täyttyi nopeasti ja kuskin piti etsiä mulle istumapaikkaa hetken, kunnes se löytyi erään miehen vierestä.

Zagrebissa ehdimme kiertelemään rautatieaseman lähellä, katutason alla olevassa "kauppakeskuksessa" jonkin aikaa, kunnes päätimme lähteä katsomaan taivasalla olevaa osaa. Päädyimme pääaukiolle, jonka jälkeen Taija sanoi erään katedraalille vievän kadun näyttävän houkuttelevalta, joten lähdimme kulkemaan sitä. Emme tosin kävelleet montaa kymmentä metriä kameroidemme kanssa, kun eräs mies totesi meille jotain turisteina olemisesta. Pysähdyimme vaihtaaksemme muutaman sanan, mutta kyseinen kohtaaminen venyi kolmen tunnin keskusteluksi ja kiertelyksi, joka päätyi myös katedraalille. Tapaamamme mies oli koditon, maailmaa kiertelevä pohdiskelija. Keskustelimme muun muassa kodittomista, elämästä ja Jumalasta. Hyvin mielenkiintoista oli, että hän muistutti kovasti erästä näyttelijää ja oli jopa saman ikäinenkin. Mysteeri jäi elämään, mutta me kaikki kolme olimme sitä mieltä, että kohtaaminen oli hyvä ja silmiä avartava. Mies saattoi meidät katedraalissa käymisen jälkeen lopuksi vielä bussiasemalle, missä söimme pienen päivällisen ennen matkaa takaisin. Bussissa vaihdoimme Taijan kanssa muutaman sanan siitä, kuinka oma talvitakin tarve muiden tarpeiden kanssa haihtui kun keskustelimme miehen kanssa. Liian harvoin sitä pysähtyy miettimään ja kiittämään kaikesta siitä, mitä on elämässä saanut. Mistä sinä saat olla tänään kiitollinen? Ruoasta, katosta ja seinistä, vaatteista, harrastuksista, läheisistä, omasta rauhasta, elämästä? Entäpä maailman suurimmasta ilosanomasta:

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Joh. 3:16)

Joka tapauksessa, vaikkemme löytäneet talvitakkeja, löysimme jotain paljon parempaa. Free day well spent. - Vapaapäivä hyvin käytetty.

Kyseisen kahvilan nimi muistuttaa eräästä eestiläisestä naisesta, jonka yksi tunnuslausahdus on tämä. :D

Museo ja rautatieaseman edessä oleva puisto, jonka päälle laitetaan talvella erityiskerros ja luistelukenttä.

Pääaukion bluescreen

Katolilainen katedraali - ei voi ulkonäköä moittia.

Pääaukio

Hieno rakennus - ja keltainen auto!

Kahden jumiksen sunnuntai

Sunnuntaina 9.10. minä, Taija, Elina ja Neno lähdimme aamusta Velika Bršljanicaan kymmeneltä pidettävään jumalanpalvelukseen. Kyseinen jumalanpalvelus antoi aivan toisenlaista perspektiiviä Suomessa käytyihin jumalanpalveluksiin, sillä paikalle saapui tällä kertaa vain äiti ja hänen alakouluikäinen tyttärensä. Kutinan seurakunnalla on kaksi kappeliseurakuntaa, joita Elina kiertää. VB:n kirkko on pieni ja viileä, mutta omalla tavallansa kotoinen. Vaikka Kroatialla ei ole valtionuskontoa, suurin osa kansalaisista kuuluu katoliseen kirkkoon (yli 80%) ja luterilainen kirkko on vähemmistökirkko.

 

Päivän ensimmäisen jumiksen jälkeen meidät kutsuttiin syömään eräiden seurakuntalaisten luokse. Tarjolla oli alkukeittoa ja paikallisia (happamia) kaalikääryleitä tomaattiliemessä perunamuusin kera. Syödessä ja jutellessa aika kului mukavasti, kunnes meidän piti palata takaisin kirkolle. Elina kertoi, että tällaiset kotikäynnit ovat tavallisia. Monesti hänet kutsutaan syömään jonkun kotiin, jolloin on hyvä tilaisuus tutustua ihmisiin paremmin.

 

Illan teehetken herkut Suomesta, Ruotsista ja Kroatiasta

Viideltä alkoi päivän toinen jumalanpalvelus, tällä kertaa Kutinassa. Edistyksenä viime kertaan kirkkoon on hankittu videotykki, joka heijastaa laulujen sanat seinälle. Vanhempien seurakuntalaisten mielestä tämä on suuri parannus, koska he näkevät paremmin tekstit.

Illan päätteeksi vietimme Taijan kanssa teehetken kuulumisten vaihtamisen lomassa. Vaikka elämme samassa paikassa tehden samoja hommia, aina ei tule juteltua niin paljoa kuin voisi. Teehetket ovat tähän hyvä tilaisuus.

Zagreb zoo!

Lauantaina 8.10. igraonican seitsemän lasta, yksi isosisko, yksi äiti ja yksi Taija sekä minä ja Elina kuskeina starttasimme autot kymmeneltä kohti Zagrebin eläintarhaa. Suomen liikennekulttuuriin erona täällä ovat tietullit. Moottoritiet kuuluvat muistaakseni valtion omistukseen, ja niiden käytöstä pitää maksaa sen verran, mitä niitä on kulkenut. Kirkon Combilla esimerkiksi matka Kutinasta moottoritietä pitkin Zagrebiin maksaa 45 kunaa, eli noin 6-7€ suuntaansa. Maksut voi joko maksaa käteisellä, tai kuten Combissa, ENC-etälukulaitteella, jonka avulla tietulleista pääsee paljon nopeammin läpi. Kyseiseen laitteeseen ladataan rahaa tarvittaessa, ja ENC-porteista kulkemalla se lukee ja vähentää laitteessa olevaa rahasummaa tarvittavan määrän. Koska kyseiset portit ovat nopeita, tarkoittaa se että pitää jäädä odottamaan toiselle puolelle käteisellä maksavaa toista autoa, ellei (mun tapauksessa kun kaikki tiet eivät ole ihan niin tuttuja vielä) halua hukata toista. Lasten kanssa oli huvittavaa odottaa kun kaikki yhdessä yritimme bongata "bjelo autoa" (= valkoista autoa): "To je? Tuoko se on? Još ne. Ei vielä."

Perillä meitä odotti autopaikan löytäminen. Täällä ei välttämättä ole parkkipaikkana sellaista isoa parkkialuetta mihin Suomessa on tottunut, vaan autot saatetaan parkkeerata tien varsille, mistä nyt löytyy tilaa. Saimme ajaa hetken matkaa tietä pitkin ennen kuin löysimme paikat kahdelle pakettiautolle. Lippujen ostamisen jälkeen pääsimme katsomaan eläimiä!

Täältä etsittiin parkkipaikkaa kahdelle pakettiautolle.

"Tässä sulle lippu."

"Kuinka paljon nukkuu?"

Eläinten elinajat eläintarhassa

Vaeltaja tavallista pienemmällä vaellusalueella

Kotieläintarhassa oli lapsille nähtävänä ja silitettävänä possu...

... ja vuohia.

Vaikuttavan kokoinen olento

Selvästi nähtävä kameleontti

Yks lemppareista, pieni vihreä lisko :)

Kävi kauhean sääliksi tätä kaveria...

Mangustit ovat niin symppiksiä ^^

Samaistun joskus näihin maailmaa tarkkaileviin otuksiin.

Kaveria rapsuttamassa

Taijan blogin maskotin Yellon "perhepotretti"

Venytystauko - löydätkö leijonanpennun?

Näihin kavereihin ei haluaisi törmätä tiellä tai metsässä ilman suojaa.

Suomalaisillekin tuttu kissaeläin

Tämä on tosi kaunis eläin, muttei hajuakaan mikä sen nimi on.

Haisunäätä ottamassa aurinkoa

Toivottavasti ei ole paha kina meneillään?