Nyt rykästään ainakin yksi viikko pakettiin! Tää on tuttua hommaa; jos jokin asia jää tekemättä hetkeksi, kyseisestä tauosta saattaa tulla aivan liian pitkä. Täytyy saada aikataulu taas kiinni niin on helpompi kirjoitella. Anteeksi, te vielä kyllästytte kun mitään ei ala kuulumaan!
Torstai 25.9.
Tämä oli oikein mukava päivä. Tai ihan kuin muut päivät eivät olisi, but you get the idea. Aamulla meillä oli tapaaminen Elinan kanssa kymmeneltä, jonka jälkeen Minna meni lepäilemään ja myö Annen kanssa lähdettiin Elinan kyydillä tapaamaan erästä mummoa ja hänen siskoaan. Perille päästyämme näimme myös mummon sukulaistytön ja tämän kaksi pientä koiraa, jotka olivat kyllä suloisia mutta niistä lähti kovasti ääntä! Siliteltyäni niitä hetken menin muiden perässä sisälle, missä mummo ja hänen siskonsa tarjosivat Elinalle kahvia ja meille keksejä. Suurimmaksi osaksi kuuntelimme kun Elina puhui kroatiaksi siskosten kanssa, mutta toinen heistä osasi myös saksaa ja pääsin vaihtamaan hänen kanssaan muutaman sanan. Mummot olivat oikein mukavia ja lähtiessämme he vielä vilkuttivat meille kun jatkoimme matkaa seuraavaan kohteeseen, eli erään äidin ja hänen yli 1-vuotiaan pienen tyttärensä luokse. Elina jutteli äidin kanssa ja me Annen kanssa leikimme tytön seurassa. Hän on hyvin suloinen pieni tyttö ja otti meidät tosi hyvin vastaan. Hänen äitinsä sanoi ettei hän ole kaikille sellainen, joten oli mukava kuulla ja huomata ettemme me olleet onneksi mitään pelottavia monstereita vaan kelvollisia leikkitovereita. Tyttö tykkäsi miun helmihiusponnarista ja Nomination-rannekellosta (kello johon Nomination-palaset sopivat) ja niitä hän sitten hypistelikin kenkien ja omien lelujensa lisäksi. Annoin hänelle myös puhelimeni ja keksin laittaa videon päälle. Videosta tuli ihan mielenkiintoinen. :D Täytyy kokeilla tuota kikkaa toistekin niin tulee hyvinkin ainutlaatuisia muistoja. Ennen lähtöämme teimme Annen ja tytön kassa vielä pienen lenkin rattailla. Mie työnsin meno- ja Anne tulomatkalla. Otimme tytön kanssa myös muutaman kuvan ja Annen kanssa ollessaan tyttö nosti muutaman kuvan jälkeen jalat ylös ja jäi ihan kuin odottamaan että "No, otas nyt kuva kun minä poseeraan näin!" Hänellä oli oikein hurmaava hymy ja vaaleat enkelikiharat eikä häneen voinut olla ihastumatta. :)
Kotimatkalla kävimme hakemassa ruokaa King's pubista ja menimme kotiin syömään. Kuuden maissa menimme moikkaamaan Kutinan hotellille suomalaisryhmää joka tuli viikonlopuksi kiertelemään Kutinan ympäristöä. Heitä oli noin 30 hengen ryhmä ja he vaikuttivat oikein mukavilta. Heidän kanssaan oli meidänkin tarkoitus kulkea ja ihmetellä. Ryhmä jäi majoittumaan ja me Annen ja Minnan kanssa suuntasimme kauppaan. Siellä oli muun muassa yksi astiallinen vesimeloneita, joista yksikin oli niin iso ettei meinannut syliin mahtua! Kotona vietimme iltaa kaikessa rauhassa ja menimme nukkumaan kukin omia aikojamme.
Hah! Huijasin! Menimme illalla vielä syömään King's pubiin hra P:n kanssa ja kotona päädyimme ylös teelle ja juttelemaan jos jonkinmoisista asioista. Sanon sen verran, että oli mahtavaa keskustella yhdessä ja saimme puhuttua monista syvällisistäkin jutuista. Hintana oli nukkumaanmeno vasta kolmen aikaan kun kaikki olivat mielenkiintoisella mielellä valvomisen ja keskustelujen vuoksi. Mutta se oli sen arvoista. :)
Pe-Su 26.-28.9.
Matka seuraavaan kirkkoon kulki sota-alueiden halki. Olemme
saaneet kuulla useammankin kerran siitä sodasta, jota käytiin entisen
Jugoslavian alueella noin parikymmentä vuotta sitten. Sodan jälkiä on edelleen
ympäri Kroatiaa ja meille näytettiin taloja muun muassa Lipikin kaupungissa
joissa näkee graniittisirpaleiden ja pommien tekemiä vahinkoja. Näiden
näkeminen sai hiljaiseksi ja mietteliääksi, sillä kyseisestä sodasta ei ole
kauaa ja sen vaikutukset ihmisten elämässä tänä päivänä ovat edelleen enemmän
tai vähemmän suuret. Eräs pariskunta tuli myös kertomaan meille tuosta ajasta
ennen kuin jatkoimme matkaa. Kuinka nopeasti tällaiset ajat voivat ihmisiltä
unohtua kun aika kuluu? Kuinka nopeasti suomalaisetkin unohtavat, mitä
esi-isämme ovat maamme ja meidän puolestamme tehneet? Itsenäisyys ei ole
itsestään selvä asia, mutta toisinaan surettaa kuinka helposti sen merkitys
saattaa jäädä kaiken muun jalkoihin. Kuinka taivaan Isä varjelikaan maatamme
sotien aikana ja kuinka ihmiset kääntyivät hänen puoleensa? Kuinka pieni Suomi
voitti mahtavan Venäjän? Järjettömän iso kiitos heille, jotka tekivät tämän
mahdolliseksi!
Sotamuisteloiden jälkeen siirryimme seuraavaan kirkkoon,
jonka nimeä en valitettavasti kyllä muista… Soma pieni kirkko se kuitenkin oli
ja siellä meillä oli hetki musiikin ja puheiden parissa. Tämän jälkeen
siirryimme takaisin Kutinan keskustaan hotellille. Paluumatkalla näimme bussin
ikkunasta erään kaupan tuossa keskustassa ja oppaamme Seija sanoi taikasanan:
villapaitakauppa! Sinne siis seuraavaksi kahden suomalaisen naisen kanssa. J Jokainen löysi jotain,
minäkin nappasin mukaan villatakin, (ihanan) kaulahuivin ja pipon. ^^ <3 Nyt
on lämmin! Ai että se kaulahuivi oli ihana! Tämän jälkeen King’s pubista ruokaa
ja kotiin syömään. Illalla oleilua keittiössä ja teetä ennen nukkumaanmenoa.
|
Elina kertoo kaikenlaista |
Lauantaina saatiin pitkät unet kun ohjelma alkoi kirkolla
(parinkymmenen metrin päässä meistä). Seurakunnan naiset olivat tehneet vaikka
minkälaisia herkkuja ja niitä riitti niin makeata kuin suolaista! Pöydät olivat
koreana kun suomalaiset tulivat ja kyllä he niitä ihastelivatkin. Suomalaisille
esiteltiin kirkkoa, sen historiaa ja ihmisiä. Mekin pääsimme ääneen kun Elina oli kysynyt josko voisimme jotain harjoittelusta kertoa. Itselle tämä tuli extemporella koska en ollut siinä hetkessä kun Elina oli Minnalta ja Annelta tätä kysynyt, mutta kyllä lonkalta heitettynäkin juttua olisi riittänyt pitemmäksikin aikaa.
|
Studiolla kuulemassa M18:sta |
|
Thiago puhuu |
Puoli viideksi menimme
M18-studiolle, jossa Thiago (Elinan mies) Elinan tulkkaamana kertoi heidän
toiminnastaan ja M18 tanssi kolme upeata koreografiaa kahden nuoren mahtavien
ja koskettavien todistusten lisäksi. Tunteita käytiin laidasta laitaan kun
kuuntelimme Elinan ja Thiagon tarinaa ja nuorten elämäntarinoita.Tämän jälkeen suomalaiset saivat ostaa M18-tuotteita ja näin omalla osallaan tukea toimintaa. Eräs heistä tuli kysymään meiltä apua koska he eivät ymmärtäneet suomea joten mie päädyin myyntipöydän taakse. Homma oli mukavaa ja itsekin ostin kahdet housut ja kassin sain kiitokseksi avusta.
|
Nuortenillassa :) |
Tässä vaiheessa kello oli jo sen verran että jäimme suoraan nuorteniltaan. Tavallisesti nuortenilta alkaa lauluilla joista osa lauletaan M18:n näyttämän pienen koreografian kanssa ja näiden jälkeen on puheen vuoro. Sitten on aika naposteltavien ja oleilun. Tälläkin kerralla mentiin tällä kaavalla ja oli hyvä ilta. :) Paremman siitä teki ruoka King's pubissa hyvässä seurassa ja kotimatka naurun säestämänä. Iltatee venyi pitemmälle iltaan keskustelujen vuoksi, mutta nukkumaankin pääsimme suhtkoht hyvissä ajoin. Huomaatteko muuten kuinka jostain kumman syystä näiden päivien pituus lyhenee? Tiivistystä! :D Joskus se toimii, joskus ei.
Sunnuntaina lähdimme aamulla suomalaisten kanssa Kutinan seurakunnan kappeliseurakuntaan jumikseen. Eräät seurakuntalaiset lauloivat vieraillemme laulun kroatiaksi ja sitten oli tavallinen jumalanpalvelus puheineen, raamatunkohtineen ja puheineen. Kaikki tosin kroatiaksi, mutta meitä lohdutettiin että myöhemmin päivällä saisimme kuulla saman saarnan suomeksi. Jumiksen jälkeen oli "kirkkokahvit" leivoksineen, suolaisine syötävineen ja juotavineen. Kaikki oli hyvää mitä pääsi maistamaan eikä ruoan loppumisesta ollut huolta, varsinkaan kun reipas tyttö tarjoili jo seuraavaa leivonnaista vaikka edellinen oli vasta puolivälissä. Yritimme päästä vähän kauemmaksikin mahojemme vuoksi mutta se ei lannistanut tyttöä vaan hän tuli perässä. :D Ei hänelle voinut sanoa ei ja sen vuoksi saimme mukaan myös muutamia eväitä. Otimme yhteiskuvankin seurakuntalaisten kanssa ja lähtiessämme he vilkuttelivat meille hyvästiksi.
Kutinassa kävimme kaupassa ja tulimme kotiin tekemään pastasalaattia sekä lepäilemään ennen Kutinan kirkon omaa jumista joka oli tuttuun tapaan viideltä. Anne pääsi lukemaan raamatunkohtia ja Elina käänsi Seija-papin pitämän saarnan suomeksi. Oli hauskaa kun Seija välillä puhui vahingossa suomea vaikka olisi pitänyt kroatiaa puhua. Elina ei tästä onneksi hätkähtänyt vaan käänsi sitten sille kielelle mitä tarvitsi. :D Seija ihanasti sanoi parin kömmähdyksen ja seurakuntalaisten naurahduksen jälkeen että kyllä se on ok kirkossakin nauraa. :) Miusta on ihanaa kun saarnoissa on mukana sellaista ainutlaatuisuutta, joka tuo puhujan lähemmäs kuulijaa. Samaa perhettä tässä kuitenkin ollaan eikä kukaan muutu supersankariksi tai toista ylemmäksi missään vaiheessa. Herra vaan on antanut meille erilaisia lahjoja, joita käyttämällä saamme toisiamme ja häntä palvella. :) M18 oli muuten myös laulamassa muun muassa ehtoollisen aikana. Niin ja siellä oli myös tämä äiti jonka luona olimme aiemmin viikolla käyneet. Hänen tyttönsä oli myös mukana ja hänen kanssaan vietimme myös aikaa jumiksen yhteydessä. Tytön seurassa tuli muun muassa kontattua lattialla ja ihmeteltyä miun ja Minnan käsikoruja.
Jumiksen jälkeen oli vielä kirkkokahvin tapaiset jonka jälkeen suomalaiset tekivät lähtöä. Hyvästelimme puolin ja toisin ja totesimme kuinka meistä kaikista oli mukavaa kun he olivat täällä käymässä. Loppuilta meni kirkossa kuunnellessa Minnan kaunista soittoa ja laulua sekä iloitessa kun Neno sai netin jälleen toimimaan. Huomenna pääsemmekin Zagrebiin Elinan kanssa samalla kun hän vie miehensä ja erään M18:n jäsenen juna-asemalle. Jee, Zagrebiin!! :)
|
Evaa pitämässä hetken seuraa. Ihanan iloinen kissa. ;) |