Enää... ootas... 1, 2, 3, 4 tai 5 päivää (laskutavasta riippuen, take your pic) siihen, että lähden kansainvälisyysharjoitteluun Kroatiaan! Tää ensimmäinen postaus jää tosi lyhyeksi, mutta aattelin vaa kirjoittaa jotain ettei sivu näytä hirveän orvolta oranssine lehtineen ja Blogger-logoineen.
Jos olisin saanut euron joka kerta kun joku kysyy että jännittääkö lähteminen niin olisin saanut ostettua jo ainakin pari pussillista luomuavocadoja! Mutta vastaus on ollut suunnilleen se, että välillä jännittää ja välillä ei. Viime yönä oli nukkumaan mennessä sellainen fiilis, että ihan kuin joku työntäisi minua takaapäin ja itse yritän painaa vastaan. Ei nyt ihan vielä! Vielä viikko! Pakkaus on kesken ja vaikka olen kysynyt muutamalta kaverilta neuvoa tavaroihin, en vieläkään ole ihan varma siitä mitä otan mukaan. Koneen, Raamatun, muistiinpanovälineet, pari kirjaa luettavaksi, kännykän joka on samalla kamera ja musiikkisoitin... vaatteitakin vissiin pitää ottaa? Mut jännää on, ettei mua niin stressaa se mitä ottaa mukaan. Kyllä sieltä sitten saa!
Tää koko prosessi on ollut tosi vuoristoratainen. Välillä sitä haluaisi vain jäädä rakkaaseen koto-Suomeen, toisaalta ei malta odottaa millainen maa Kroatia on, millaista luontoa siellä on ja mitä kaikkea harjoitteluseurakunnassa saamme tehdä (matkustan parin koulukaverin kanssa eli ei onneksi tarvitse olla yksin). Olen kuullut paljon kaunista Kroatiasta, on kai siis lopultakin oma aika mennä katsastamaan kyseinen maa!
Nyt täytyy lopettaa kirjoittaminen ettei mua aleta väittään suorastaan valehtelijaksi kun lupasin lyhyttä postausta. You just wait, this is just the beginning!
Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin. (Joos. 1:9)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti