Aurinkoa, puhelinliittymiä ja haahuilua

Meillä alkaa vähitellen löytymään omanlainen elämänrytmi täällä Kroatiassa. Minna on meidän aamuvirkku ja mie ja Anne noustaan sängystä vähän jälkeenpäin. Hän oli ollut tänäkin aamuna jo hetken aamupalalla kun itse vasta pääsin ylös. Hän kertoi että Neno oli mennyt ohi ja kysynyt että nukkuvatko muut vielä. Nenon työhuone on myös yläkerrassa ja siksi näemme häntä silloin tällöin keittiössä ollessamme. Hän on kuittaillut meille jo pari kertaa meidän aamutoimista ja -aikatauluista. :D Elina tosin lohdutti meitä eilen sanomalla että on luonnollista kun meitä väsyttää. Olimme sitä ehtineet jo ihmetelläkin. Uusi kulttuuri, vieras kieli ja pari muuta seikkaa vaikuttavat varmasti. Pikkuhiljaa väsymyksestä alkaa kuitenkin pääsemään yli.

Aamupalalla vielä ollessamme Neno tuli sanomaan, että kun meille sopii, voimme lähteä ostamaan puhelinliittymiä. Kävelimme keskustaan puhelinliikkeeseen ja saimme Minnan kanssa liittymät. Annella kävi vähän huonommin koska kokeilu-SIM-kortti jäi jumiin hänen puhelimeensa ja myyjän yrittäessä ottaa sitä pois se hajosi niin, ettei se enää tunnistanut Annen omaa SIM-korttia. Hänellä oli onneksi toinen puhelin mukana ja siihen saatiin liittymä toimimaan toisella kerralla kun kävimme Elinan tapaamisen jälkeen selvittämässä asiaa. Odotellessa vuoroamme keskustelimme Nenon kanssa muun muassa musiikista, Justin Bieberistä, Oasiksesta sun muista bändeistä ja matikan tarpeellisuudesta. Kävimme hänen kanssaan myös teetättämässä meille omat avainniput, koska tähän mennessä olemme kulkeneet yksillä avaimilla. Niiden ansiosta voimme kulkea vähän vapaammin. Oli mahtavaa kun Neno pystyi auttamaan meitä niin paljon ja selitti kuinka liittymä toimii. Meistä on muutenkin pidetty täällä todella hyvää huolta ettei voi muuta kuin kiittää taivaan Isää tästä kaikesta. :)

Kahdeltatoista menimme tapaamaan Elinaa kirkolle. Neno tuli myös sinne ja pidimme pienen tutustumiskierroksen. Saimme kertoa jotain itsestämme, miksi opiskelemme sitä mitä opiskelemme ja miksi olemme Kroatiassa tällä hetkellä. Oman vuoroni aikana kertoessani kuinka miusta tuntuu, että olemme jo alkuviikon aikana saaneet niin paljon, tuntui kuin harjoittelun tähänastiset jännitykset lähtivät kyyneleiden mukana vierimään ulos. Piti rauhoitella itseään pienen hetken, mutta siinä hetkessä tajusin, kuinka paljon tätä harjoittelua onkaan miettinyt ja osaltaan myös jännittänyt.

Tutustumiskierroksen jälkeen kävimme Elinan kanssa läpi harjoittelun alkua ja mitä kaikkea meitä odottaa: leiri merenrannassa, kerhojen vetämistä, raamiksia, tutustumista eri seurakuntiin ja vain osallistumista tämän seurakunnan eri juttuihin. Elina myös rohkaisi meitä matkustamaan naapurimaihin jos vain haluamme, ovathan ne kuitenkin täällä paljon lähempänä kuin Suomessa ja sen avulla voimme saada harjoittelusta vielä enemmän irti. Esimerkiksi Venetsiaan on vain 4,5 h ajamista ilman taukoja. Olen jo jonkin aikaa haaveillut siellä käymisestä ja olisi upeaa jos voisimme sielläkin käydä!

Tapaamisen jälkeen vietimme päivää kotona ja vähän omissa oloissammekin. Auringonlaskun aikaan ajattelimme kuitenkin Annen kanssa lähteä kävelemään pitkin Kutinan katuja. Philip (poika johon tutustuimme edellisenä iltana) sanoi tätä pieneksi paikaksi, mutta ei tämä ehkä nyt ihan niin pieni ole (15 000 asukasta). Helppo täällä on suunnistaa ja kaunista täällä on. Tapasimme iltalenkin aikana pienen shar pei-koiran (tai luulen sen olleen senrotuinen) ja saimme vähän parempaa käsitystä kotikaupungistamme. Keskustelimme lenkin aikana muun muassa harjoittelustamme ja siitä, kuinka tämä toivottavasti auttaa meitä ymmärtämään ihmisiä, jotka tulevat esimerkiksi Suomeen turvapaikanhakijoina tai maahanmuuttajina. Ei ole helppoa mennä maahan, jonka kieltä ei osaa ja jonka tavat eivät ole tuttuja.

Illan päätteeksi lueskelin luokkatovereiden blogeja omista harjoitteluistaan ja juttelin vielä Suomen vierailijoiden kanssa kaikenlaista ennen kuin menin itsekin nukkumaan. Päivä oli kaunis, aurinko paistoi ja päästiin taas askel eteenpäin. Isäni sanoin: kyllä tämä tästä. :)

Ps. Vaikka blogiteksteistä tuntuu tulevan nyt ainakin aluksi kauhean pitkiä, niin ei näihin saa ahdettua kaikkia tuntemuksia, ajatuksia ja tekemisiä joita täällä tulee vastaan. Yrittää voi ja lisää saa kysyä jos uskaltaa!

Auringonlaskua :)

Eva-kissa!

Kaunis kirkko

Kaunista ja rauhallista

Emme olleet ihan varmoja että oliko tämä päiväkodin tai vastaavan seinää, mutta hieno kuva joka tapauksessa.

Pikku shar pei

Main Square at night

Kroatialaisia kylttejä