Rentoa meininkiä ja... lapsia :)

Aamupalan jälkeen seurasi rentoa oleilua ulkosalla. Aurinko paistoi ja oli ihanan lämmin, päätin siis mennä ulos istuskelemaan ja lueskelemaan. Anne seurasi pian perästä mutta Minna jäi sisälle lepäämään kun raukka on kipeänä. :( Saa muistaa rukouksissa että hän paranisi pian ja voisimme kaikki pysyä terveinä!

Tässä vaan istutaan ja makoillaan auringossa

Terve :3

Pian kuuluikin tuttu miu'unta ja Eva-kissa viipotti luoksemme. Tuli kaiketi katselemaan että mikä on meininki. Diakin säännöissä käsketään/suositellaan ulkomailla vältettävän eläinkontaktia, mutta ei sellainen onnistu hei... Evaa on kiva silitellä ja välillä se jää maahan pötköttämään ja siistimään itseään joka puolelta, ihan kuten hienon neidin kuuluukin.

(Saanen muuten sanoa että tässä menee ikä, terveys ja hermot kun yrittää saada kuvia liitettyä blogiin. Mutta kyllä, ne kissakuvat on pakko saada tähän mukaan!)

Aurinko lämmittää mukavasti :)

Veeeeeenytys!

Pesuhetki!

Eva on hieno kissa :)

Eva hyppäsi ikkunalaudallekin ja siinä katteltiin että millainen tuo toinen oikein on. Sain Annen kameraa lainaan ja nopeasti sinne tuli muutama kissakuva. Mie oon aina ollu sitä mieltä, että eläimet ovat Jumalan lahja ihmiselle. Itselläkin, kun stressi iskee tai on muuten huono fiilis, ei tarvitse muuta kuin kaivaa eläinvideoita esille tai vain katsella ulos tai jotakin eläintä kun mieli lepää. Samoin nytkin Evan kanssa. :) Eläimissä on sekin kaunista ettei niiden kanssa voi esittää muuta kuin on. Kerran keväällä ollessani erään ystäväni luona istuimme keittiön lattialla ja heillä oleva pieni valkoinen koira lohdutti pelkällä olemassaolollaan ja sillä että se tuli omatoimisesti ja vapaaehtoisesti syliin ja jäi siihen makaamaan ja siliteltäväksi. Kyllä, eläimet ovat ihania. :)

Käpälä puhtaaksi!

Kellon lähestyessä kuutta myö valmistauduimme Annen kanssa lastenkerhoa varten. Minna päätti jäädä lepäämään, mutta hän pääsi siltikin osalliseksi toiminnantäyteisestä tunnistamme. Kerhon äänet kuuluivat nimittäin oikein selvästi alas asti makuuhuoneeseemme. ;)

Ennen kuin astuimme ulos ovesta piti meidän hetki pohtia eteisessä että mitä sanoisimme ja miten meidän tulisi olla. Muutaman kroatialaisen sanan ja lauseen kertausta ja ovi rohkeasti auki! Kerhossa oli tällä kertaa kolme hirmuisen suloista lasta; 5-, 3-, ja 2-vuotiaat. Yhdellä lapsella oli oikein hienot vilkkuvaloin terästetyt saappaat jotka vilkkuivat aina kun niillä kopautti maahan. Pallottelimme lasten kanssa hetken ulkona, minkä jälkeen siirryimme sisätiloihin ja kerhon ohjaaja luki lapsille tarinan Jeesuksesta joka tyynnytti myrskyn. Tämän jälkeen lasten kanssa laulettiin myrskylaulu ja siirryttiin leikkimään keittiön vieressä olevaan leikkinurkkaukseen. Vuorossa oli eläinten tunnistusta. Lelulaatikosta etsittiin eläin vuorollaan ja lapsilta kysyttiin että mikä eläin oli kyseessä. Kun yritin sanoa yhtä pandapehmolelua pandaksi niin miuta korjattiin ettei se ollut panda vaan Mr. Beanin nalle (koska lapsi jonka kädessä se oli tykkää kuulemma Mr. Beanista paljon). :D Monia eläimiä käytiin läpi, mutta mieleen jäivät vain hevonen ja kana... Seuraavaksi juomatauko ja sellainen peli jossa neljä pelaajaa pompauttaa kalan suusta pallon yrittäen tähdätä sen keskellä olevaan koriin. Sitten kerhon ohjaaja leikki lasten kanssa erilaisia eläimiä ja jonkinlaista ninjamaista liikkumisleikkiä. Tämän jälkeen olikin jo loppurukouksen aika. Lasten pukiessa vanhempiensa avulla lapset selittivät jotain joka kerhon ohjaajan käännettävänä ymmärrettiin niin että me olimme kuulemma Power Rangereita. :D Ensi kerralla onkin meidän vuoromme keksiä jotain tarinahetken paikalle joten en yhtään pidä pahana Power Rangereiden apua!

Täytyy sanoa että jälleen kerran tuli todistettua lasten elämäniloisuus ja tapa opettaa elämästä tavalla jota aikuiset eivät enää osaa. Eikä tälläkään kertaa haitannut puuttuva kielitaito sillä juuri ne muutamat sanat jotka osasi entuudestaan (hyvä, kyllä, ei, kiitos, ole hyvä, Bravo, hei, da da...) kerhon aikana opittujen uusien sanojen (Mikä tämä on, hevonen, kana, ...) lisäksi riittivät aivan hyvin. :) Yhdenkin lapsen kanssa harjoiteltiin ojentamista ja kiittämistä. Oli mahtavaa nähdä myös kerhon ohjaajan työskentelyä ja heittäytymistä leikkeihin lasten kanssa. Fakta oli, ettei lasten keskittyminen riittänyt viittä minuuttia kauemmin yhteen asiaan, mutta sujuvasti ja ymmärtäväisesti ohjaaja keksi aina seuraavaa tekemistä pikku viikareille. :)

Iltapalalla (täysjyväpastaa ja kalapuikkoja) oli kauhean mukavaa kun pääsimme kokeilemaan skypettämistä tunnin verran vanhempien kanssa. Esittelin heille keittiötä, matkatoverini ja myös kaikkea ruokaa jota meillä täällä on koska sekin heitä kiinnosti. Kerroin menneistä päivistä ja vaihdoimme muutenkin kuulumisia. Kun vielä pääsee juttelemaan muidenkin läheisten kanssa niin ei tule koti-ikävä liian suureksi. :) Mutta nyt on taas hyvä jatkaa ja huomenna saapuukin odotettu nuorisopäivä täällä kirkolla. Siitä lisää ensi postauksessa!

Ps. Tuli blogia kirjoitellessa pitkästä aikaa kuunneltua myös Vesa-Matti Loirin Naurava kulkuri. :D