Jumalanpalvelus, hrvatski ja kaikenmaailman testejä

Olimme Elinan kanssa sopineet menevämme kirkolle puoli neljäksi. Hänen huoneeseensa on mielenkiintoista mennä, koska joka kerta kun olemme siellä olleet, olemme istuneet sohvalla hänen työpöytäänsä vastapäätä ja hän on istunut joko viereisellä tuolilla tai työpöytänsä takana ja siitä on tullut sellainen tunnelma kuin olisimme joko puhuttelussa tai virallisessa haastattelussa. Mutta ei se niin ole, sillä Elina on kauhean mukava ja sydämellinen ihminen. :) Hän huolehtii toisista ihanasti ja vaikka olisi kipeä niin siltikin yrittää parhaansa (ja jos Elina luet tätä niin ihan totta joka sana mitä muutamana päivänä olemme sinua oppineet tuntemaan). Kävimme viideltä alkaneen jumalanpalveluksen liturgian läpi ja sitten vain odottelimme. Minna pääsi Diegon kanssa kanttoriksi ja mie sain vaihtaa virsitaululle laulujen numerot.

Jumis meni mukavasti vaikka emme ymmärtäneetkään kuin muutaman sanan sieltä täältä. Jotkin laulut tosin kuulostivat tutuilta, kuten "Laulakaa Herralle". :) Yrittäessämme laulaa muiden mukana oli täysi työ että osasi sanoa laulujen sanat ja kun vilkaisin Minnaa ja Diegoa pari kertaa niin Diegon ilme oli huvittunut. :D Jumiksen lopussa saimme tervehtiä seurakuntaa ja sanoa muutaman asian itsestämme Elinan kääntäessä hrvatskiksi. Sain pienet sympatia-aplodit kun yritin parhaani mukaan sanoa muutaman osaamani lauseen:

Ja sam Mirkka. (Minä olen Mirkka.)

Nuorisopäivän taidetta

Ja sam dvaestri. (Olen 23.)

Dolazim iz Finske. (Tulen Suomesta.)

Ja ne pričaš hrvatski. (En puhu hrvatskia.)

Jumiksen jälkeen oli luonnollisestikin kirkkokahvit, joiden aikana juttelimme yhdelle meille uudelle naiselle. Pikkuhiljaa rohkeus kasvaa jutella paikallisille. :) Varsinkin jos lähellä on joku joka pystyy tarvittaessa tulkkaamaan. Keskustelemassa olivat meidän lisäksemme mukana myös Suomen vierailijat, Diego ja Elina. Kaikkien lähtiessä Elina pyysi meiltä apua tiskaamisessa. Tottakai, sitähän varten harjoittelijat ovat! :D Ei vais, mielellämme autoimme.

Anne ja Eva :)

Tämä on hyvää kakkua!

Tiskaamisen jälkeen päädyimme istumaan ulko-ovemme eteen Eva-kissan ja Goran-pojan kanssa. Pähkinänkuoressa: puuttuva yhteinen kieli ja sen tuomat mielenkiintoiset haasteet, Kroatia-Suomi-Kroatia -sanakirja, Euroviisujen selittämistä, naurua, sanakirjan pläräämistä, ainakin puoli tuntia kestänyt yritys ymmärtää selitystä siitä missä täällä on hevosia ja että niiden omistaja asuu lähellä (keskustelu sisälsi sanat talo, house, horse, pomo, hevonen, Sandra - mitä näistä muka saa? :D Niin ja sanakirja tietysti ahkerassa käytössä)... Naurua riitti mutta lopulta piti soittaa Elinalta apua, onneksi hän vastasi! Puhelun myötä saimme myös sovittua että Goran lähtee meidän kanssa katsomaan huomenna hevosia. :) Hän on oikeasti kauhean avulias ja reipas ja auttaa kirkollakin vaikka missä. Ja hän on iloinen kun voi auttaa!

Hurja hiirikissamme!

Aika pikkuinen etana, eikö?

Iltapala ja -dataus sisälsi hassujen testien tekemistä, väsynyttä huumoria ja musiikkia. Niin ja Minna löysi Elinan ja Thiagon pihasta saatujen rypäleiden joukosta pienen kotilon. Siitä vasta riemu irtosi kun huomasimme että sisällä liikkui jokin. Kotilo tuli ulos kuorestaan ja kiipeili kädelläni tietyn aikaa kunnes vein sen pihalle. Samalla reissulla törmäsin Evaan, joka hurjana hiirikissana oli tuonut meille toisen lahjan... Pitihän tyttöä kehua. Aikamoinen kissa... Nyt ovat vuorossa yöunet jotta huomenna pääsee katsomaan hevosia, jee!