Kello on yksi yöllä ja mie sain viimein valmiiksi kaiken mitä luulen tarvitsevani lähtöä varten. Paitsi aamulla pitää vielä imuroida. Ja laittaa kämppä muuten vaan kivannäköiseksi jotta on mukava palata harjoittelun jälkeen. Pakatessa piti oikein miettiä mitä ottaa mukaan ja mitä saa paikan päältä. Olisin kovasti halunnut ottaa erään ihanan ystävältä saadun villatakin ja toisen ystäviltä saadun aasipenaalin mukaan, mutta ne kuuluivat niihin asioihin jotka jäävät Suomeen kun kaikkea ei vaan voi ottaa mukaan...
Tän päivän aikana on muuten tullut ajateltua taas sitä kuinka ihminen saattaa arvostaa jotain vasta menetettyään sen. Ehkä vähän rajusti sanottu, mutta senkaltainen fiilis miulla on kun katselee Suomen kaunista syksyä, ajattelee perhettä ja muita lähimmäisiä, lukee suomenkielisiä kylttejä ja kuulee suomen kieltä vielä kun voi. Te, jotka jäätte Suomeen, nauttikaa syksystä! Sateen ja tuulen keskellä se ei välttämättä ole helppoa, mutta Suomen syksy osaa olla myös henkeäsalpaavan kaunis! Menkää ulos, hengittäkää syysilmaa ja katselkaa kaiken maailman värejä ja sävyjä! :) Tehkää niin myös miun puolesta.
Tän illan aikana sain myös hoidettua oman ja kanssamatkustustovereideni check-inin netissä. Ymmärtääkseni meidän ei siis tarvitse muuta kuin kävellä tavaran luovutukseen (vai miksikä sitä nyt sanotaan?). Huikeeta että ollaan jo 12 tunnin päästä koneessa! Fiilikset vaihtelee jännityksestä innostukseen, odotuksesta rauhallisuuteen. Mutta nyt on pakko alkaa nukkumaan että saa viimeisiä unia Suomen maan kamaralla.
Hyvää yötä Jeesus myötä, muista käyttää turvavyötä äläkä unohda lähetystyötä!
Ps. Ainiin! Lentokoneessa mie saan viimeinkin avata parilta ystävältäni saadut matkalukemiskirjeet! ^^ En saa avata niitä ennen kuin ollaan koneessa ja irtauduttu Suomesta. :p Odottavan aika on joskus pitkä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti