Kissa, tanssi ja kiitollisuus

Tän siitä saa kun ei joka päivä jotain kirjoita. Kun istuu alas koneen ääreen niin ei sitä enää muista edellisen päivän jutuista muuta kuin otsikon mainitsemat asiat. Mutta niissä onkin kyllä riittävästi. :)

Eilisen päivän (17.9.) hienoimpia asioita olivat kirkon kissamaskotin Evan näkeminen, lounas uusien ystäviemme Diegon ja Guton kanssa, oleilu Main Squarella ja M18-studiolla käyminen. Näimme myös harjoittelunohjaajamme Elinan viimeinkin! Ensimmäinen asia, jonka hän meille sanoi, oli että hän halaa meitä sitten parin viikon päästä kun paranee koska hän oli valitettavasti viikon sisällä tullut kipeäksi. Oli hyvä että hän varoitti, koska miut tuntevat varmaan arvaavat että olisin muuten mennyt häntä halaamaan koska oli mukava nähdä lopultakin.

Ei yksi, vaan kaksi leipää!

Välikommentti: tätä blogia kirjoittaessa mieli on ällistynyt kaikesta siitä, mitä ollaan muutaman päivän aikana jo koettu ja nähty.

Käytiin tosiaan lounaalla Diegon ja Guton kanssa heidän suosikkipaikassaan. En edes tiedä paikan nimeä, mutta hyvää tonnikalaleipää sieltä sai! Ja mielenkiintoisinta siinä on se, että kokki teki miulle vahingossa ensin väärän leivän ennen kuin sain oikeanlaisen. Yksikin leipä riitti, mutta kaksi oikeasti isoa leipää, ja vielä parilla eurolla! Täällä on muutenkin ruoka-annokset ja hinnat vähän eri luokassa kuin Suomessa.

Lounaan jälkeen pojat jatkoivat omia ja me omia reittejämme. Menimme hakemaan jäätelöt jäätelöbaarista (3 jäätelöä, 15 kunaa = n. 2€!) ja jäimme hetkeksi juttelemaan ja katselemaan Kutinan elämää. Yhdessä näyteikkunassa luki "Nakit -50%". Suomalaisestahan se näyttää kauhean hassulta. :D

Jäätelöiden jälkeen menimme Main squarelle suunnittelemaan lauantain nuorisopäivään Elinan pyytämää puolen tunnin ohjelmaa. Päätimme vetää muutaman leikin koska niissä ei haittaa vaikka ei ole samaa kieltä. Nuoret tosin taitavat osata täällä aika hyvin englantia, joten meillä ei ole hätää. Varsinkaan kun Elina tai Neno (kirkon työntekijä, radiomies) on meitä tulkkaamassa.

Olimme sopineet Diegon kanssa, että tapaamme hänet ennen viittä kirjaston luona, jonne hän tuli tyttöystävänsä kanssa ja josta jatkoimme yhdessä M18-studiolle. Muun muassa Diego, Guto ja muut brasilialaiset pitävät siellä tanssitunteja ja laulutuntiakin saimme kuunnella ulkopuolelta. Meille esiteltiin studiota ja tervehdimme tuttuja kasvoja, minkä jälkeen saimme kutsun mennä katsomaan balettituntia. Oli ihanaa katsella ammatti-ihmisen opetusta ja oppilaiden harjoittelemista. Pelkästään jo kuunteleminen vaati työtä, saati sitten samalla liikkuminen. Baletin lisäksi tunneilla opetellaan muun muassa hiphoppia, breakdancea ja brasilialaista tanssia. Kesken tunnin Elina saapui miehensä kanssa paikalle ja vaihdoimme hänen kanssaan muutaman sanan harjoittelun alusta. Loppuajan studiolla juttelimme ihmisten kanssa ja saimme nähdä osan M18-ryhmän tanssiesitystä. Se oli uskomatonta! Sanattomana katselimme tanssijoiden liikkumista ja antautumista tanssimiselle. Heitä katsellessaan kyynel silmäkulmassa kiitollisuus valtasi mielen ja hymy levisi kasvoille. Jumala on todellakin ihmeellinen antaessaan ihmiselle sellaisia taitoja. Ensimmäinen viikko Kroatiassa ja nyt jo saamme tavata mahtavia ihmisiä ja päästä näkemään jotain tällaista! Meille myös sanottiin että olemme tervetulleita tanssitunneille jos meitä vain kiinnostaa. Saa nähdä, kyllähän sitä vähän voisi kiinnostaakin... :) Edes kokeilumielessä. Studion jälkeen kävimme vielä syömässä Elinan miehen, Philipin ja parin Suomesta Kutinassa käymään tulleen vierailijan kanssa. Kanasalaatista oli pakko ottaa puolet kotiin, oli sen verran iso annos!

Kotiin päästyämme meitä odotti iloinen yllätys ovimatolla. Eva-kissa oli tuonut meille tervetuliaislahjan, jonka viimeinen sijoituspaikka oli viereinen pusikko. Uskomme, että siellä se ilahduttaa vieläkin enemmän kuin oven edustalla. Ja kyllä, tästäkin piti ottaa kuvia.

Minna kuvaamassa ja mie kuvaamassa kuvaajaa.

Anne urheana hoitaa lahjan muualle.