Tämä on tällainen pikapostaus, jossa haluan jakaa kanssanne ilon siitä, että meillä on teknologia käytössämme. Sitten on taas niitä hetkiä, kun sitä ei ole. Tai on, mutta se ei toimi.
Koneen tarina
Viime viikolla olin sulkemassa kannettavaani tavalliseen tapaan kuten aina ennenkin. Koneen kuulokeliitäntä hajosi viime vuonna vielä DIAKissa ollessani ja tänä kesänä huomasin koneen sammuvan välillä itsestään, kun se on latauksessa. Se on myös yllättävän monta kertaa päivitellyt itseään, aika kauankin kerrallaan. Näistä huolimatta ajattelin selvitä Kroatia-ajan kyseisen laitteen kanssa, onhan se ollut mulla vasta vähän yli kaksi vuotta. Nyt en tosin ole varma että onko kone päättänyt toisin. Kuten sanoin, olin sulkemassa konetta aivan kuten ennenkin. Sillä kuitenkin kesti yllättävän kauan, eikä se päässyt tumman näytön yli jossa näkyi vain hiiri. Odotettuani tarpeeksi kauan laitoin vain kannen kiinni ja kone sammui. Seuraavana päivänä kuitenkin huomasin, että kun yritin avata sitä, ei se suostunut menemään eteenpäin salasanan annon ja tämän jälkeisen tumman näytön jälkeen. Se myös sammui, koska mun oli pakko ladata sitä. Haha, jes. Viestiä Nenolle, joka kamppaili saman koneen kanssa kaksi vuotta sitten netin takia. He ovat siis vanhoja tuttuja. Saa nähdä minä päivänä ehdimme katsoa yhdessä että mikä tätä datamonsteria vaivaa.Kännyköiden tarinat
Istuessani keittiössä Taijan kanssa, pidin puhelintani latauksessa pöydällä. Se tippui vahingossa lattialle, mutta ei hätää, kaikki oli kunnossa. Jatkoin hommia, kun se tippui uudestaan. Tällä kertaa viimeisen kerran. Vasempaan alakulmaan tuli tumman puoliympyrän näköinen häiriö, joka illan mittaan levisi niin, että lopulta näkyi vain osa näytön yläreunasta. Tumman alueen levitessä yritin nopeasti siirtää tärkeimmät, vielä turvaan siirtämättömät kuvat ja keskustelut pilvipalveluun ja sähköpostiin. Pystyin näppäilemään sähköpostinikin osittain tummalla näytöllä, kunhan vain muistin missä kohtaa kukin kirjain on. Aamulla puhelimen näyttö oli täysin musta. Mutta mulla on onneksi varapuhelin mukana, ei siis hätää. Eikö niin?
No, eipä tietenkään. Varapuhelin ei lyhyesti sanottuna tunnistanut enää SIM-korttia. Haha, jes. Ei omaa konetta, ei omaa puhelinta. Nyt menee hyvin. :D
Asioiden valoisat puolet
- mulla on ihana ystävä Taija, joka lainasi omaa (pikkuveljensä vanhaa) varapuhelintaan kunnes saan ostettua uuden
- saan lainata Taijan ja Elinan toimiston konetta kun on tarvis
- yllättävästi nää asiat ei harmita niin paljoa kuin kuvittelisi
- ihmisten ajasta menee nykyään niin paljon laitteiden kanssa, että on ihan hyvä kun ei ole sellaiset niin helposti käytettävissä koko ajan
- Herra pitää huolen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti