Arjen käyntiin pyöräyttämistä

Maanantai 3.10.

Lähin kauppamme Konzum

Tässä seurakunnassa on ollut tapana pitää maanantai vapaana, joten niin kävi myös tällä kertaa. Meillä oli aika rento päivä kaupassakäynnin, ruoan teon ja majoittumisen kanssa. Kaupasta kävellessäni minua tuli vastaan Elinan mies Thiago, joka vetää M18-ryhmää muiden brasilialaisten kanssa. Hän kysyi että olinko jo käynyt katsomassa heidän uutta studiotaan, johon he ovat muuttaneet jo jokin aika sitten vanhojen tilojen ollessa pienemmät ja huonossa kunnossa. Kun vastasin, etten ollut vielä käynyt siellä, Thiago kutsui tutustumaan. Taijalla oli tanssitunti siellä, joten menin suunnilleen samoihin aikoihin sinne myös. Illan viimeisenä ohjelmanumeronani sain seurata, kun Thiago esitteli kahdessa kerroksessa olevia uusia tiloja, ja on kyllä pakko myöntää että ne ovat paljon paremmat ja hienommat.

M18-studion aula

Ainiin, meillä oli myös jännä episodi uuden pyykkikoneen kanssa. Testatessamme sitä ensimmäisen kerran se otti ja liikkui niin paljon, että hella ja pöydällä olevat tavarat saivat kyytiä. Ajattelimme tuoda asian esille seuraavan päivän viikkokokouksessa.

Tämä näky odotti kun tulimme kaupasta

Itse tehtyä menemeniä, be proud E!

Leipälaatikosta sai vielä onneksi ehjän

Tiistai 4.10.

Tiistaisin pidetään viikkokokous, jonka alussa pidetään hiljentymis- ja rukoushetki tulevan viikon sekä kaikkien asioiden ja ihmisten puolesta. Tämä on mielestäni todella hieno tapa, sillä siinä pysähdytään keskittymään tärkeimmän äärelle. Kokouksen jälkeen laitoimme Nenon kanssa pyykkikoneen ja hellan kuntoon. Neno on kirkon työntekijä, jonka päätehtävänä on tehdä ja lähettää radio-ohjelmia kirkolla olevalta studiolta. Hän on kuitenkin jokapaikan höylä, joka tekee vaikka mitä. Yksi useasti kuulluista lauseista hänen suustaan on "Yeah, let's do it!"

Samalla kun me hääräsimme kodinkoneiden kanssa,  Taija katseli vaatteita vajaa 1-vuotiaalle tytölle, jonka perheen luona menimme käymään myöhemmin viikolla. Elina kutsui meidät lounaalle syömään itse tekemäänsä makaronilaatikkoa, mikä oli jälleen mukava viittaus Suomeen. Elinan mukaan tämä alku oli meille "leppoisa lasku" kroatialaiseen elämään.

Syy koneen sekoamiseen. Ainakin opimme aina poistamaan nämä jotka pitävät rumpua kiinni rungossa kuljetuksen vuoksi.

Keskiviikko 5.10.
Keskiviikkoaamuisin on aikuisten rukous- ja raamattupiiri. Ne ovat aina olleet mukavia ja mielenkiintoisia kokoontumisia, joissa pääsee näkemään joitain seurakuntalaisia paremmin. Raamiksen jälkeen autoimme Nenoa muun muassa kiinnittämään muutaman hyllyn kerhotilojen eteiseen. Kävimme nopeasti myös kaupassa, kävimme lisää vaatteita läpi aiemmin mainitsemalleni lapselle ja tutkimme arkistoja etsien tiettyjä kirjoja. Mietimme Taijan kanssa myös seuraavan päivän nuortenillan valmiiksi. Tämä oli meille molemmille mielenkiintoista, koska vaikka olemme hyviä ystäviä, emme ole aiemmin työskennelleet tällaisen parissa. :)

Arkistojen kätköissä

Hyllyn kokoamista Nenon valvoman sormen alla

Illalla saimme vielä kutsun hampurilaisille Elinan ja Thiagon luokse muutaman M18-jäsenen kanssa. Thiagon itse tehdyt hampurilaiset ja hyvä seura olivat omiaan päättämään päivän.

Lipikin nuoria hevosia

Torstai 6.10.

Sodan jälkeen rakennettiin uudet tallit

Pari kotikäyntiä, vierailu Lipikin hevosia katsomassa Lipikissä, lounas Kutinassa ja nuortenillan ohjelman miettimistä. Lipikin hevosista sen verran, että ne ovat kyseisen kaupungin ylpeys. Varsoina ne ovat aivan mustia, mutta muuttuvat valkoisiksi aikuistuessaan. Jugoslavian sodan aikana hevoset vietiin sotasaaliina Serbiaan, mutta onneksi palautuivat noin kymmenen vuoden jälkeen huonoista oloista.

Sodan näkyviä jälkiä

Illan nuortenillan aiheeksi valitsimme Taijan kanssa Jeesus viiniköynnöksenä ja meidät sen oksina (Joh. 15:1-8). Oksat pysyvät elinvoimaisina ja tuottavat hedelmää, kunhan ne pysyvät kiinni rungossa. Olimme kehitelleet esimerkin kahdesta ihmisestä, joista toisella ei ollut elämässä mennyt niin hyvin eikä hän tuntenut Jumalaa. Toisellakaan ei mennyt aina niin hyvin, mutta hän tunsi Jumalan ja sai turvata häneen vaikeuksienkin keskellä. Huonon- ja hyvännäköiset omenat kuvasivat puusta irronnutta ja puussa pysynyttä hedelmää, jolloin ne joko saivat ravinteita voidakseen hyvin tai eivät. Esimerkin jälkeen luimme raamatunkohdan ja keskustelimme siitä. Lopuksi valitsimme itseä puhutelleen raamatunkohdan rohkaisukorteista ja piirsimme itsemme osaksi Jeesus-viiniköynnöstä. Hauskaa ja mukavaa oli. :)

Eka omena oli ollut muutaman tunnin uunissa, toinen oli freesshi