Takaisin Kutinassa

Sunnuntaiaamuna 2.9. pidimme leirillä vielä viimeiset rukoukset, ylistykset ja siivoukset ennen kuin lähdimme takaisin kohti sisämaata. Matkalla maasto tasoittui vähitellen ja sumukin hälveni. Sadetta oli enemmän tai vähemmän ja kuskina kiitin mielessäni edellisten vuosien ajokokemuksista, joiden ansiosta ei tarvinnut huolestua säästä sen enempää. Veimme ulkomaalaiset uudet ystävämme lentokentälle Zagrebiin ja hyvästien jälkeen lähdimme kutinalaisen tytön kanssa ajamaan kohti kotia. Olen tosi iloinen, että saimme hänen kanssaan tutustua enemmän viikonlopun aikana. Muistan tämän 16-vuotiaan edelliseltä kerralta rauhallisena, mukavana ja vähän hiljaisena persoonana. Leirin aikana näin, kuinka hän ystävystyi uusien ihmisten kanssa ja sai uusia kokemuksia. Tämä ilahdutti niin minua kuin Elinaakin, koska tässä tytössä on monenlaista potentiaalia kasvaa erilaisissa asioissa. Saavuimme tytön kanssa tuttuihin maisemiin ennen neljää, minkä jälkeen ehdin hetken hengähtää ja syödä ennen kuin Elinan kanssa lähdimme tekemään mummo-kierroksen, eli haimme muutaman seurakuntalaisen jumalanpalvelukseen, koska matka on heille syystä tai toisesta liian pitkä. 

Jumalanpalveluksessa pääsin näkemään jälleen lisää tuttuja naamoja, niin kroatialaisia kuin brasilialaisiakin. Kutinassa pitää päämajaansa M18-niminen brasilialaisten vetämä tanssiryhmä, joka kohtaa ihmisiä ja välittää evankeliumia muun muassa tanssin ja median avulla. He tekevät jonkin verran yhteistyötä seurakunnan kanssa ja pitävät myös studiollaan lauantaisin nuorteniltoja. Kyseinen ryhmä on tehnyt muutamia kiertueita Suomessakin, ja heidän videoitaan voi katsoa esimerkiksi Youtubesta. :)

Takaisin jumikseen. Suomalainen, Kroatiassa lähetystyötä tehnyt pariskunta, josta mainitsin kertoessani ensimmäisestä illastamme täällä, oli myös vieraana messussa ystäväpariskuntansa kanssa. He lauloivat pari laulua suomeksi ja toivat terveisiä pohjoisesta. Vaikka olin ollut Kroatiassa vasta muutaman päivän, oli jotenkin mukavaa ja kotoista kuulla omaa äidinkieltä toisella puolen maailmaa. Koen, että alku on itsellä melko usein pientä hakemista ja tutun kaipuuta, mutta suht nopeasti sopeudun kuitenkin melkein paikkaan kuin paikkaan.

Kroatialaiset ja suomalaiset herkut kohtaavat

King's pub Salad!

Messun jälkeen juttelin ihmisten kanssa kirkkokahvilla, minkä aikana myös Taija matkaseurueensa (vierailemassa olleiden veljensä ja tämän tyttöystävän sekä kahden M18-ryhmäläisen) kanssa saapui takaisin viikonlopun ex-tempore –matkaltaan Italiasta. Jos muistat, olen kertonut että hyvä ystäväni Taija on samaan aikaan täällä DIAKin työharjoittelussa, mikä omalla tavallaan on helpottanut kotiutumista. Kirkkokahveilta siirryimme porukalla Taijan veljen ja tämän tyttöystävän viimeisen illan kunniaksi syömään, minnekäs muualle kuin King’s pubiin! ^^ Olin tästä kovin iloinen, koska kyseisen ravintolan kalkkunasalaatista (King’s pub Salad) tuli yksi ehdottomista suosikkiruoistani viimeksi täällä ollessani.

Kotikatua pimeällä

Ruokailun aikana yritin parhaani mukaan kuunnella ihmisten keskustelua ja osallistuakin, mutta huomasin väsymyksen pikkuhiljaa painavan päälle. Olin kuitenkin ihmeissäni, että todellako saan olla takaisin Kutinassa kahden vuoden jälkeen? Illan päätteeksi juttelimme majapaikassamme, kirkon vieressä olevassa rakennuksessa, Taijan veljen ja tämän tyttöystävän kanssa ennen nukkumaanmenoa. Heitä odotti aikainen herätys ja lähtö lentoasemalle, joten yritimme mahdollisimman nopeasti päästä nukkumaan. Ensimmäinen viikko odotti meitä ihan nurkan takana.