Leipää, mediaa ja portugalia

Toisen Kroatian viikonlopun perjantai alkoi rennon vauhdikkaasti, kun sängyssä makoillessa tuli Elinalta viesti pääaukiolla järjestettävästä leipäpäivästä, Dani Kruhasta. Ideana on, että kerran vuodessa koululuokat (tai oikeammin heidän vanhempansa Elinan mukaan) leipovat leipää ja muita leipomuksia, joita he saapuvat myymään pääaukiolle kerätäkseen rahaa luokalleen. Kyseinen tapahtuma oli mielenkiintoinen kulttuurikatsaus, sillä en muista nähneeni yhtä monta kutinalaista samaan aikaan samassa paikassa. Paikalla oli myös ainakin maan lipun mukaan albanialainen ryhmä, joka oli tainnut esittää jotain ennen kuin me saavuimme paikalle. Tapasimme muutamia tuttuja ja Elina osti meille suolaista ja makeaa leipomusta kirkolle ex tempore -teehetkeä varten.

Pääaukio yhdeltä reunalta

Erään pöydän taidonnäyte

Oletettavasti koululuokka ostoksilla opettajan kanssa

Dani Kruha (= Päivä Leivän)

Teeskentelemässä (kahvi - kahvittelu, tee - teeskentely) kanssamme olivat Taija, Neno ja eräs seurakuntalainen nainen joka tuli poikkeamaan kirkolla. Pakko sanoa, että Ruotsista raamattulinjan kevään toimintaviikolta ostettu Sörgårdste (raparperilla, mansikalla ja passionhedelmällä maustettu musta) -tee oli hunajan kanssa aivan ihanan makuista pitkästä aikaa. En ole Kroatiasta vielä löytänyt lempiteemakua, siksi kuljetin Suomesta tätä teetä. Mukana on myös E:ltä saatua teetä, johon tykästyin kevään aikana. Elämässä pienet ilot tuntuvat monesti olevan niitä suurimpia, kuten tämä pieni hetki yksinkertaisten herkkujen kanssa hyvässä seurassa. Psyykkisesti ajateltuna olen yllättynyt siitä, kuinka välillä monet pikkuiset asiat tuntuvat yllättävän lohduttavilta. Esimerkkeinä tuttu tee, Suomessa lomaa viettävän autoni kaksoisolento Kutinassa tai "piimä", jota suureksi onnekseni on paikallisen Lidlin valikoimissa.
Päivä kului Elinan toimistossa tietokonejuttujen, kuten parin blogipostauksen ja koneen päivitysten turhautumisen kanssa. En ollut ehtinyt syömään oikeastaan mitään, ennen kuin jo piti lähteä puoli seitsemän portugalin tunnille. Ainiin! Olen aloittanut portugalin ja median tunnit täällä! Molemmat olivat nopeita päätöksiä, mutta "no miksei" -ajatus kantoi jälleen. Molemmat ovat M18-ryhmän pitämiä. Portugalia opettaa ihka oikea brasilialainen Diego, josta olen kertonut aiemmissa blogipostauksissa. Meitä on kieltä opiskelemassa neljä kroatialaista ja kaksi suomalaista (minä ja Elina). Tunneilla käytetään niin portugalia, kroatiaa, englantia kuin suomeakin. Kuten kuvitella voi, välillä menee pää vähän sekaisin että mikä sana nyt tarkoittaa mitäkin. On myös ollut mielenkiintoista, että olen kysyessäni käyttänyt muutamia kertoja kroatiaa englannin tai suomen sijaan. Kolme vuotta luokion espanjan opintoja eivät ole menneet hukkaan, koska ne auttavat vähän portugalin opiskelemisessa.

Mediaa opettaa valmistumista vaille oleva ammattilainen Filip, joka on myös seikkaillut teksteissäni aikaisemmin (tosin erehdyksestä johtuen nimellä Philip). Tämä porukka koostuu neljästä kroatialaisesta ja yhdestä suomalaisesta. Tarkoituksena on oppia muun muassa kuvaamaan ja videoimaan niin, että olemme oma mediatiimimme marraskuussa pidettävässä M18-showssa. Joka vuosi samaan aikaan M18 esittää eri teemalla shown, joka yhdistää tanssia, näyttelemistä ja videoita. Parina vuonna se on lähetetty livenä netissä, todennäköisesti myös tänäkin vuonna. Yritän muistaa laittaa linkin kun sellainen ilmestyy. :)

Portugalin tunnin jälkeen vein vielä Elinan kotiin. Seuraavana päivänä meitä odotti igraonican (= leikkipaikka tarkasti suomennettuna, seurakunnan lastenkerho) kanssa reissu Zagrebin eläintarhaan!